Suunnistajan psyyke

PsyykePsyyke on läsnä urheilijan kaikessa tekemisessä; se vaikuttaa harjoitteluun ja päinvastoin. Myös sosiaalisen toimintaympäristön kanssa yhteys on kahdensuuntainen, mikä ilmenee muiden muassa urheilijan vuorovaikutuksessa eri sidosryhmien kanssa. Huippusuunnistuksessa – ja huippu-urheilussa yleisestikin – tarvittavia psyyken ominaisuuksia ovat tavoitteellisuus, itseluottamus, keskittymiskyky, stressinsieto ja tunteiden hallinta. Huippusuunnistajat ovat näiltä ominaisuuksiltaan tutkitusti muita suunnistajia paremmalla tasolla.

Huippu-urheilija valmentautuu muita urheilijoita tavoitteellisemmin. Motivaatio on sisäsyntyistä ja unelma tavoitteen saavuttamisesta antaa voimia selviytyä erilaisista ongelmatilanteista matkan varrella. Huippusuunnistaja tarvitsee sekä tehtävä- että kilpailusuuntautunutta motivaatiota. Tehtäväsuuntautuneisuus näkyy siinä, että suunnistaja pyrkii kehittämään itseään jatkuvasti paremmaksi niiden ominaisuuksien osalta, jotka ovat lajissa oleellisia. Kilpailuissa hän pyrkii huippusuorituksiin – tai vähintään omien kykyjensä mukaiseen suoritukseen. Kilpailusuuntautuneisuus näkyy pidemmän aikavälin tavoitteina. Täsmällinen, haasteellinen ja realistinen tavoite motivoi harjoittelemaan. Se antaa ikään kuin merkityksen sille, miksi suunnistaja pyrkii harjoittelulla kehittämään itseään.

Suunnistajalla on oltava hyvä itsetunto ja -luottamus, jotta hän kykenisi hyviin ja hallittuihin kilpailusuorituksiin. Kokemus ja rutiini karttuvat uran edetessä kilpailemisen ja harjoittelun myötä. Harjoittelu itsessään parantaa itseluottamusta, kun suunnistaja toteaa kehittyvänsä ja hallitsevansa erilaisia tilanteita, muiden muassa erilaisia maastotyyppejä. Silloin on helppo tehdä omien kykyjensä mukaisia suorituksia kilpailun tärkeydestä ja vastustajien tasosta riippumatta sekä ajatella positiivisesti ja psyykata itseään. Myös onnistumiset ja menestys ovat omiaan ruokkimaan itseluottamusta. Haaste onkin siinä, miten pitää urheilijan itseluottamus hyvällä tasolla epäonnistumisten ja tappioiden keskellä. Nekin kun kuuluvat huippu-urheiluun. Itsetunnon ja itseluottamuksen tiedetään olevan yhteydessä toisiinsa. Usko omiin kykyihin ja sen varaan rakentuva itseluottamus riippuu siitä, millainen on urheilijan itsetunto. Kasvatus, kasvuympäristö ja urheilu-uran alkuvaiheiden ilmapiiri vaikuttavat itsetuntoon ja sitä kautta itseluottamukseen.

Temperamentilla tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä reagoimis- tai käyttäytymistyyliä, joka erottaa hänet muista. Se perustuu yksilön biologiseen ja geneettiseen rakenteeseen. Jokaisella ihmisellä temperamentti on yksilöllinen ja synnynnäinen. Temperamentti on persoonallisuuden biologinen perusta. Vasta kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Synnynnäinen temperamentti näkyy aina ihmisen tavoissa, mutta kasvun ja kehityksen kautta hänestä voi tulla esiin aivan uusia piirteitä ja hän oppii hallitsemaan temperamenttiaan. Suunnistajan ihannetemperamentti on kaksijakoinen. Suunnistajan mielen on oltava rauhallinen, jotta ratkaisut ovat järkeviä ja suunnistus ennakoivaa. Toisaalta suunnistajan on juostava aggressiivisesti maastossa välittämättä kolhuista. Huippusuunnistajalle on tyypillistä joko luontaisena tai opittuna luonteenpiirteenä rauhallisuus, päättäväisyys sekä rohkeus ja suoraviivaisuus. Sykkeen ollessa lähellä maksimiaan ja fyysisen väsymyksen painaessa päälle suunnistajan on pysyttävä rauhallisena ja päättäväisenä ja pidettävä ajatukset selkeinä.

Suunnistustaidon suhteen psyykellä on merkitystä erityisesti toiminnan ohjauksessa ja suorituksen hallinnassa. Toiminnan ohjauksessa kyse on kognitiivisista taidoista, joissa keskittymisen, stressin ja tunteiden hallinta on oleellista. Suunnitelmallisuutta tarvitaan itsenäisen vastuun kantamiseen. Suunnistajan on selviydyttävä tehtävästään yleensä yksin ja mahdollisimman nopeasti. Ilman suunnitelmaa suunnistus on pelkästään havainnoivaa, jolloin ennakoivan sujuvan suunnistuksen mahdollisuus jää hyödyntämättä. Suunnistussuoritus on jatkuvaa ongelmien ratkaisua ja päätöksentekoa perustuen suunnistajan itseluottamukseen omia suunnistustaitojaan kohtaan. Omiin taitoihinsa luottava suunnistaja etenee itsevarmasti, rohkeasti ja ennen kaikkea suunnitelmallisesti ja päättäväisesti. Päättäväisyys näkyy nopeina päätöksinä, joissa oma taitotaso on otettu huomioon. Tämä korostuu erityisesti sprintissä, jossa reitinvalinnat ovat usein näennäisesti samanarvoisia ja omien ratkaisujen onnistuminen selviää vasta maalissa. Suorituksen hallinta ja herpaantumaton keskittyminen ovat suunnistuksessa erittäin oleellisia. Parhaiden urheilijoiden keskittymiskyky kilpailu- ja harjoitustilanteessa ovat erinomaisia. He kykenevät käsittelemään yllättäviä tilanteita, joko pystyvät sulkemaan pois häiriötekijät tai heillä on harjoiteltuja malleja niiden selvittämiseksi kilpailun aikana. Stressinsieto liittyy keskittyneisyyden pysymiseen ja häiriötekijöiden sulkemiseen pois suorituksesta. Stressinsieto on tärkeää myös siksi, että suunnistuksessa kilpailuolosuhteet vaihtelevat kilpailusta toiseen sekä kilpailun aikana. Kilpailutilanteeseen liittyy monia mahdollisia stressitilanteita, jotka urheilijan tulisi hallita ja pystyä myös näissä tilanteissa löytämään ja ylläpitämään suorituksen kannalta optimaalinen, yksilöllinen vireystilansa.

Tutkimukset osoittavat, että systemaattisesti suunnitellusta ja toteutetusta mielikuvaharjoittelusta on hyötyä. Suunnistajilla tehty tutkimus tukee tätä väitettä. Mielikuvaharjoittelusta on enemmän hyötyä heikommille kuin taitaville suunnistajille, mutta myös kokeneilla suunnistajilla suoritus on virheettömämpi ja virheet pienempiä juuri ennen suoritusta tehdyn mielikuvaharjoituksen seurauksena. Mielikuvaharjoittelulla voidaan parantaa keskittymistä suoritukseen. Mielikuvaharjoittelulla voidaan lisäksi parantaa itseluottamusta, miettiä etukäteen ratkaisumalleja ongelmatilanteita varten ja saada rauhallinen olotila. Sopivan jännitys- ja vireystilan rakentaminen juuri ennen lähtöä on mahdollista mielikuvaharjoittelun avulla. Siihen voi riittää hetken rentoutuminen tai virittely. Luonteeltaan rauhallisen suunnistajan on todennäköisesti heräteltävä aggressiivisuutta, kun puolestaan levottoman urheilijan on saatava riittävän rauhallinen olotila, jotta optimaalinen suoritus on mahdollista tehdä.

HUIPPUSUUNNISTAJAN PSYYKEHAASTEET

  • Hyvä itseluottamus.
  • Täsmällisten, haasteellisten ja realististen tavoitteiden asettaminen.
  • Sisäinen motivaatio ja tehtäväsuuntautuneisuus.
  • Halu ja kyky tehdä mielikuvaharjoittelua säännöllisesti.
  • Kyky latautua ennen kilpailuja ja harjoituksia.
  • Kyky ajatella positiivisesti (itsensä psyykkaaminen).
  • Kyky rentoutua ja kontrolloida kehon jännitys-/vireystilaa.
  • Kyky keskittyä kilpailu- ja harjoitustilanteessa.
  • Kyky keskittyä tehtävään, jos suunnistusajatus on karannut hetkeksi.
  • Kyky käsitellä yllättäviä tilanteita.
  • Kyky ulkoisten häiriötekijöiden tiedostamiseen/poissulkemiseen.

Lähde: Elitplanen, SOFT 2008 (pdf)

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail