Tarkkuussuunnistus on laji, jota kaikki, ikää, sukupuoleen tai liikuntakykyyn katsomatta, voivat harrastaa ja kilpailla samassa sarjassa. Tarkkuussuunnistuksessa (eng. Trail Orienteering, Trailo) ei mitata fyysistä suoritusta, vaan laji perustuu päättelytehtäviin. Tarkkuussuunnistuksen tehtäväpisteet eli rastit sijoitetaan hyväpohjaisten kulku-urien (polkujen, teiden jne.) varrelle, joten myös liikuntarajoitteiset voivat tasapuolisesti osallistua. Laji soveltuukin yhtä lailla erityisryhmille kuin normaalista suunnistuksesta kiinnostuneille. Tarkkuussuunnistus on myös oiva harjoitusmuoto esimerkiksi kartanlukua vasta harjoitteleville lapsille.
Tarkkuussuunnistusrataa ei merkitä maastoon eli jokaisen on osattava suunnistaa seuraavalle rastille kulku-uria pitkin. Kulku-uran varrelta löytyvät jokaiselle rastille ns. katselutolpat, joilla kilpailija ratkoo tehtäviä. Tehtäväpisteillä kilpailijan pitää päätellä, mikä 2-5 rastilipusta vastaa karttaan merkittyä ja määritteillä tarkennettua rastia. Eliittitasolla kilpailtaessa voidaan käyttää myös ns. nollarastia, jolloin yksikään tarjotuista rastilipuista ei ole oikeassa paikassa. Rataa kuuluu myös aikarasteja, joissa nopeus ratkaisee.
Perinteisen tarkkuussuunnistuksen lisäksi lajissa kilpaillaan myös pelkistä aikarasteista koostuvassa tempossa.
Tarkkuussuunnistuksessa kilpaillaan MM-tasolla tarkkuussuunnistuksessa ja tempossa, minkä lisäksi MM-mitalit jaetaan myös joukkuekilpailussa. Tarkkuussuunnistuksessa kilpaillaan kahdessa sarjassa, jotka ovat avoin sarja ja paralympiasarja. Viimeksi mainittuun osallistuvien pitää osoittaa paralympia-kelpoisuutensa lääkärintodistuksella.
Tarkkuussuunnistus onkin saanut alkunsa vammaissuunnistuksena Ruotsissa 1970-luvun alussa. Suomeen laji tuli 1990-luvun puolivälissä. Suomessa kaikki urheilijat osallistuvat samaan sarjaan. Tarkkuussuunnistuksen ensimmäiset MM-kisat käytiin syyskuussa 2004 Ruotsissa.
Lisätietoa lajista ja tapahtumista: trailo.fi
Mistä tarkkuussuunnistuksessa on kysymys?
Kilpailijan tehtävänä on ratkaista annettu tehtävä saamansa informaation perusteella. Hän voi päätellä ratkaisunsa havainnoimalla ja vertaamalla karttaa ja maastoa, rastinmääritteitä sekä käyttämällä kompassia. Kilpailija saa liikkua vapaasti sellaisissa paikoissa, johon pyörätuolillakin pääsee eli käytännössä poluilla ja teillä.
Tarkkuussuunnistusradan pituus on noin 1-3 kilometriä, ja kilpailijoille on määrätty maksimiaika, jonka aikana rata tulee kiertää. Tämä aika on usein 1-3 tuntia. Normaalien tehtävärastien lisäksi radalla voi olla ns. aikarasteja. Aikarastilla kilpailijalla saa käteensä valmiiksi suunnatun karttapalan sekä määritteen. Kilpailija yrittää ratkaista annetut tehtävät mahdollisimman nopeasti.
Jokaisesta oikeasta vastauksesta kilpailija saa yhden pisteen, minkä lisäksi kilpailijalle lasketaan aikarasteilla käytetty aika. Tuloksissa tehtävien pisteet lasketaan yhteen. Tasatilanteessa sijoitukset ratkaisee aikarasteihin käytetty yhteisaika.
Tarkkuussuunnistuksen toinen kilpailumuoto, tempo, sisältää ainoastaan aikarastityyppisiä tehtäviä.