Suunnistuskilpailun, harrastesuunnistustapahtuman ja suunnistusharjoituksen järjestäjän ja suunnistajan tulee huomioida monia erilaisia ympäristöasioita tapahtumia järjestettäessä, suunnistettaessa ja maastossa liikuttaessa. Asianmukainen suhtautuminen ympäristöasioihin varmistaa suunnistusmaastojen käytön myös tulevaisuudessa.
Suunnistajien toimintatapaan kuuluu ympäristövastuullisuus ja muiden luonnon käyttäjien tarpeiden huomioiminen. Suunnistuksen lajisääntöjen 3.32 kohta määrittelee suunnistajan vastuun seuraavasti: ”Mahdollisesta ympäristöön kohdistuvasta vahingonteosta tekijä on vastuussa”.
Kuntosuunnistuksen ympäristöohje
Alueen kuntosuunnistusvastaava
• koordinoi erityisesti suurimpien kaupunkien lähialueilla järjestettävien tapahtumien määrää kulutuksen tasaamiseksi.
Seuran kuntosuunnistusvastaava
• ottaa kilpailumaaston ja -keskuksen valinnassa huomioon tapahtuman ajankohdan, osanottajamäärät sekä maaston erityispiirteet
• välttää erityisesti kevätaikaan järjestämästä tapahtumaa maastoissa, joissa on runsaasti hirvieläimiä ja pesiviä lintuja
• välttää suurten tapahtumien järjestämistä maastoissa, jotka ovat luonnostaan kulumiselle herkkiä (esim. jäkäläkankaat ja lehtoalueet)
• valvoo, että tätä ohjetta käytetään ja noudatetaan
Kuntosuunnistustapahtuman järjestelyistä vastaava
• huolehtii, että luvat ovat kunnossa ja ympäristönäkökohdat otetaan huomioon tapahtumapaikan toteutuksessa ja järjestelyjen yleissuunnittelussa
• suorittaa ympäristöasioiden vastuunjaon ja valvonnan
Ratamestari
• laatii ratasuunnitelmat ja valitsee rastipisteet niin ettei tapahtumasta aiheudu vahinkoa tai haittaa eläimille, kasvillisuudelle tai maanomistajan omaisuudelle
• merkitsee rasteihin voimassaolopäiväyksen ja pian sen umpeuduttua poistaa sekä rastit että niiden kiinnitysmateriaalit ja tuo ne pois maastosta
• selvittää alueen liikkumisrajoitukset (luonnonsuojelualueet ja puolustusvoimien alueet)
• selvittää maaston arat alueet ja välttää näitä ratasuunnittelussa (tietolähteet: maanomistajat, metsästäjät, alue, seuran teemakartat, ympäristökeskus, luontoharrastajat)
• suosii rastiväleillä kulutusta kestäviä maastotyyppejä
• välttää rastiväleillä jäkälää ja sammalta kasvavia kallioita, jäkäläkankaita, lehtoja ja lehtoniittyjä, kosteikkoja ja märkiä soita sekä jyrkkiä rinteitä
• laatii radat niin, että suunnistajat eivät joudu taimikoille, pelloille, pihoihin, puutarhoihin, lintujen pesäalueille eikä liikkumiselta rajoitetuille alueille. Jos tällaisesta on vaaraa, alueet merkitään kielletyiksi maastoon ja (malli)karttaan. Kaikki havaitut lintujen pesät merkitään (halkaisija 10-20 m) ainakin maastossa
• tiedottaa tehokkaasti rajoituksista muistaen että uudet harrastajat eivät välttämättä tunne maastossa liikkumisen pelisääntöjä
• selvittää etukäteen samassa maastossa aiemmin pidettyjen tapahtumien radat ja rastit ja välttää maaston kulumisen estämiseksi samoja rastipaikkoja ja rastivälejä
• käyttää eri radoilla osin eri rasteja maaston kulumisen välttämiseksi ja suunnistajien ohjaamiseksi eri reiteille (herkillä alueilla jo 50 kävijää on paljon)
Kilpailujärjestämisen ympäristöohje
Erkka Lainisen laatima ympäristöohje suunnistuskilpailun järjestäjälle pdf-tiedostona (lainsäädännön osalta osin vanhentunut, katso myös seuraava dokumentti)
Vuonna 2008 päivitetty suunnistustapahtumaan liittyvä lainsäädäntö(pdf-dokumentti)
Ympäristö ja ratasuunnittelu
Ympäristö huomioon ratasuunnittelussa
Suunnistustapahtumien järjestämisen perusedellytyksenä on hyvä yhteistyö maanomistajien ja muiden luonnon käyttäjäryhmien kanssa. Jo kartan laatimisen vaiheessa maanomistajien kanssa tulee alustavasti sopia alueella tapahtuvasta toiminnasta kilpailut, kuntorastit ja seuran harjoitukset mukaan lukien. Kilpailujen ja kuntorastien järjestämiseen liittyvistä yksityiskohdista ja luvista sovitaan lisäksi tapahtumakohtaisesti. Tärkeänä apuvälineenä maanomistajan ja luonnon tarpeiden huomioimisessa on ratamestarin teemakartta, johon merkitään ratasuunnittelussa vältettävät alueet.
Teemakartan laatiminen
Ratamestarin teemakartta OCAD-tiedostona
Ratamestarin teemakartta toimii ratasuunnittelun pohjana. Siksi on tärkeää, että tiedot maaston kielletyistä ja aroista alueista kootaan kartalle jo ennen ratasuunnitteluun ryhtymistä. Tämä menettelytapa helpottaa ratamestarin työtä, sillä suunnitelmia ei enää tarvitse rukata uudelleen keskusteluissa maanomistajien kanssa. Kun tieto on kerran koottu teemakartalle, se on käytettävissä myös tulevien tapahtumien suunnittelussa.
Teemakartalle merkittävä tieto voidaan jakaa kahteen osaan: luonnon ja maanomistajan omaisuuden kannalta huomioitaviin kohteisiin. Maanomistajille tärkeitä alueita ovat mm. pellot, pihamaat, laitumet ja nuoret taimikot. Luontokohteista huomioidaan suojellut alueet, riistaeläinten vasomis- ja lintujen pesimispaikat sekä kasvillisuuden kannalta arat maaston osat kuten jäkäliköt, kosteikot ja lehdot.
Suurin osa näistä tiedoista on mahdollista saada maanomistajalta. Metsästysoikeuden haltijat tietävät parhaiten riistan vasomis- ja oleskelualueet. Kasvillisuuden kannalta arat kohteet selviävät paikallisilta ympäristöviranomaisilta ja lintujen pesimäalueista saa tietoa luontoharrastajilta. Luontoa tunteva ratamestari pystyy itsekin arvioimaan esim. maaston kulumisherkkyyttä.
Teemakartan laadinnassa tulee muistaa kohteiden suojeluun liittyvä ajallinen ulottuvuus. Riistan vasomis- ja lintujen pesimisalueiden välttäminen on tärkeää kevätaikaan, mutta loppukesällä ja syksyllä näiden kohteiden kiertäminen ei enää ole tarpeen.
Luottamus tärkeää
Teemakartan laatimisen päämääränä on ympäristön huomioimisen lisäksi parantaa suunnistajien ja sidosryhmien välistä luottamusta ja yhteistyötä. Luottamus on erityisen tärkeää asioitaessa maanomistajien kanssa. Luontokohteisiin liittyvään tietoon yhdistyy tänä päivänä monia pelkoja ja tunnelatauksia. Siksi teemakartan laatimisesta ei saa syntyä väärää kuvaa maanomistajalle.
Seuran tulisikin mennä maanomistajan luokse puhtaan kartan kanssa ja pyytää maanomistajaa kertomaan alueet, jotka ratasuunnittelussa tulisi välttää. Samalla seura lupaa, ettei maanomistajan antamaa tietoa luovuteta kolmannelle osapuolelle ilman hänen suostumustaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei kilpailukartassa tai muuten yleisesti nähtävillä olevassa kartassa esitetä luontokohteita nimettyinä. Maanomistajalle on myös hyvä kertoa mistä muista lähteistä luontokohteisiin liittyvää tietoa aiotaan hankkia.
Ratamestarin ohella teemakartasta voi olla runsaasti hyötyä maanomistajalle itselleen esim. metsänhoidon suunnittelussa tai metsästyksessä. Teemakartalla voidaan esittää myös metsän virkistyskäyttöön liittyvää tietoa. Tästä voi olla maanomistajalle apua luontomatkailun kehittämisessä. Maanomistajalle tuleekin aina tarjota mahdollisuus saada teemakarttoja omaan käyttöönsä.
Teemakartta ratasuunnittelun välineenä
Oheisessa kartassa on esimerkki teemakartan käytöstä ratasuunnittelussa. Kartalle on piirretty maanomistajille tärkeät alueet; viljellyt pellot ja laidunmaat, piha-alueet sekä nuoret taimikot. Lisäksi yksi maanomistaja on merkinnyt kartalle huuhkajan pesimispaikan. Metsästäjiltä on selvitetty kaksi riistan vasomisaluetta, joka tapahtuman järjestämisen aikaan on syytä kiertää.
Maastossa liikkuessaan ratamestari on havainnut kalliomäen, jolla kasvaa jäkälää laajalla alueella. Hän on merkinnyt sen teemakarttaan alueeksi, jolle rasteja ei tulla sijoittamaan. Samoin suunnistusalueen ulkopuolelle on rajattu lehto, jonka kasvillisuus on herkkä kulumiselle.
Ratoja suunnitellessaan ratamestari ottanut teemakartalle merkityt alueet huomioon siten, etteivät edes suunnistajien mahdolliset reitinvalinnat kulje niiden kautta. Riistaeläinten vasomisalueet on merkitty maastoon yhtenäisellä viitoituksella, jotta suunnistajat eivät vahingossakaan eksyisi alueelle ja ajaisi emää pois vasojen luota.
Ratalinjaukset on suunniteltu kulkemaan yhdensuuntaisissa käytävissä riistan suoja-alueiden välissä. Kun kohtaavia ratasuuntia ei ole, riistaeläimet eivät törmää jatkuvasti uusiin suunnistajiin. Tämä vähentää eläinten stressiä ja antaa niille mahdollisuuden päästä turvaan suoja-alueille.