Toiminnan ohjaus (kognitiiviset taidot)

Suunnistustaitoharjoittelu< Lajianalyysin pääsivu

Suunnistus on suunnitelmallista etenemistä kohteesta toiseen. Suunnistajan tulee olla koko ajan tietoinen siitä, minne hän on menossa. Rastivälille tai rastivälin osalle tehtävä reitinvalinta voi olla suora tai kiertävä. Reitinvalinta on tarpeen myös seuraavan rastin sijainnin hahmottamiseksi rastinottoa silmällä pitäen. Suunnistaja tekee koko rastivälin makroreitinvalintaa ja näkökentässä olevaan havainnointiin perustuvaa mikroreitinvalintaa koko suorituksen ajan. Perinteinen suomalainen ratasuunnittelu tarjoaa haasteellisia reitinvalintatehtäviä valitettavan harvoin. Tämä ohjaa urheilijoita herkästi siihen, että rastilta lähdetään ajautumaan kohti seuraavaa rastiväliviivan suuntaisesti. Merkittävää ajanhukkaa ei tule, vaikkei varsinaista reitinvalintaa tehdäkään.

Ennakointi on sujuvan suunnistuksen edellytys peitteisissä maastoissa, joissa näkyvyys on rajoitettu. Ennakoivassa suunnistuksessa suunnistaja muodostaa kartan perusteella jatkuvasti mielikuvaa tulevasta maastosta sekä suunnittelee ja ennakoi etenemistään näkökentän ulkopuolelle. Eteen aukeavan näkökentän havainnointi on jatkuvaa. Samanaikainen maaston ja kartan välisen yhteyden tulkinta ja mahdollisimman etäältä tehtävät havainnot vaativat herpaantumatonta keskittymistä. Suunnistusajatus virtaa havaintojen perusteella. Havainnoiva suunnistus ”maasto edellä” toimii avoimissa maastoissa, kun näkökenttä on useista kymmenistä metreistä jopa satoihin metreihin. Vauhdikas ja sujuva suunnistus on mahdollista, kun kartalta pelkistetään tarvittava tieto ja maastosta havainnoidaan olennaiset maastokohteet mahdollisimman kaukaa. Mitä kauempana edellä suunnistusajatus pysyy, sitä sujuvampaa ja suoraviivaisempaa eteneminen kohti päämäärää on. Suunnistusta voidaan joissain tilanteissa nopeuttaa hyödyntämällä tarkkaa kompassisuuntaa ja hahmottamalla kartalta vain olennaisimmat maastokohteet. Huippusuunnistajilla suorituskokonaisuus on käytännössä aina yhdistelmä ennakoivaa ja havainnoivaa suunnistamista.

Jokainen rastiväli päättyy rastinottoon, joka viime kädessä ratkaisee rastivälin onnistumisen. Suunnitelmallisuus, ennakointi ja havainnointi ovat oleellisia myös rastia lähestyttäessä. Rastille voidaan useimmiten hyökätä vauhdikkaasti ja varmasti johdattelevan maastokohteen tai muuten selkeän ”kirkontornin” kautta. Rastilta lähdettäessä suunnitelman seuraavalle rastivälille on oltava selvä.

Suurin osa suunnistusvirheistä johtuu puutteellisesta havainnoinnista. Keskittymisen herpaantuessa havainnointi heikkenee välittömästi. Jos suunnistus perustuu peitteisissä maastoissa havainnointiin ja havaintojen kuittaamiseen kartalta, suorituksen sujuvuus kärsii. Suunnistus on silloin niin sanotusti ”jaloissa”. Joskus suunnistaja saattaa tulkita karttaa tai maastoa väärin, jolloin suunnistusvirhe ei johdu havainnoinnin puutteesta, vaan perustaitojen puutteesta tai hätiköidystä ratkaisusta (hermoilusta).

< Lajianalyysin pääsivu


Linkit:

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail