Motorinen taitavuus voidaan pilkkoa koordinatiivisiin kykytekijöihin, jotka eivät termeinä ole suunnistuspiireissä yleisesti käytössä. Vauhdin kasvaessa ja suunnistustehtävän vaikeutuessa motorisen taitavuuden haasteet pääsääntöisesti lisääntyvät.
Orientoitumis- eli suuntautumiskyky on suunnistajalle erittäin oleellinen ja tärkeä ominaisuus. Suunnistajan tehtävänä on siirtyä mahdollisimman nopeasti lähdöstä maaliin tiettyjen kohteiden kautta ensisijaisesti karttaa apuna käyttäen. Ajattelu ohjaa maastohavainnointia, etenemistä ja orientoitumista kohteesta toiseen. Maastossa juoksu harjoittaa tätä ominaisuutta, sillä suunnistaja joutuu tekemään jatkuvia valintoja mahdollisimman suoraviivaisen etenemisen ja toisaalta hidastavien kohteiden kiertämisen välillä. Eri suunnistustaidon osa-alueiden harjoittelu on samalla tämän kyvyn harjoittamista.
Tasapainokyky liikkeessä on suunnistajalle välttämätön ja tärkeä ominaisuus. Taitavan suunnistajan tasapaino on harjaantunut eikä jokaista askelta tarvitse suunnitella näköaistiin ja -havaintoihin perustuen. Näin maaston havainnointiin ja kartanlukuun jää enemmän aikaa. Tasapainokykyä voi kehittää spesifeillä tasapainoharjoitteilla esimerkiksi tasapainolautaa ja telinevoimisteluharjoitteita hyödyntäen, hyppimällä ja loikkimalla epätasaisella alustalla tai lajinomaisesti metsässä ja maastossa juoksemalla. Joissakin tasapainoharjoitteissa haastetta voi lisätä laittamalla silmät kiinni, jolloin asento- ja liikeaisti herkistyy entisestään.
Muuntelu- ja sopeutumiskyky on suunnistajalle välttämätön ja tärkeä ominaisuus. Olosuhteiden, maaston, kartan ja ratojen muuttuessa jatkuvasti niin kilpailuissa kuin harjoituksissa suunnistajan on sovellettava opittuja asioita uusiin tilanteisiin. Tilanteet voivat olla harjoituksissa tai kisoissa koettuja, mutta ne tulevat uudelleen vastaan erilaisessa järjestyksessä tuntemattomassa ympäristössä. Muuntelu- ja sopeutumiskykyä voidaan harjoittaa ja kehittää hankkimalla kokemusta erilaisista maastotyypeistä. Perinteisen pohjoismaisen maastotyypin hallitseminen ei takaa menestystä kansainvälisissä kilpailuissa, joten suunnistusmatkailu kotimaan rajojen ulkopuolelle on kannustettavaa.
Yhdistelykyky on suunnistajalle välttämätön ja tärkeä ominaisuus. Sitä tarvitaan erityisesti kartanluvun, muiden suunnistuksen lajitaitojen ja suunnistusjuoksun optimaaliseen yhdistämiseen. Yhdistelykykyä kehittää parhaiten kilpailuvauhtinen suunnistaminen, jossa harjoitettavat ominaisuudet yhdistyvät lajinomaisesti kokonaissuoritukseksi.
Erottelukyky on suunnistajalle melko tärkeä ominaisuus. Vaihteleva juoksualusta tarjoaa jatkuvasti haasteita. Taloudellinen suunnistusjuoksu edellyttää, että painopiste tekee erilaisilla alustoilla juostessa, hypittäessä ja loikittaessa mahdollisimman vähän ylös alas liikettä. Lihasten on tuotettava voimaa sopiva määrä, jotta eteenpäin suuntautuva liike olisi mahdollisimman taloudellista. Suunnistusjuoksussa tarvittavaa erottelukykyä voidaan kehittää esimerkiksi erilaisilla temppuradoilla, mutta parasta harjoitusta suunnistajalle on maastossa juokseminen. Suunnistustaidon näkökulmasta erottelukyky on, vaikkei motorisen erottelukyvyn määritelmää suoranaisesti täytäkään, tärkeä ominaisuus. Maaston kohteiden havainnoiminen prosessoidun karttakuvan pohjalta tai kartan symbolien ymmärtäminen ja hahmottaminen muodostetun maastokuvan pohjalta vaatii erottelukykyä.
Rytmikyky ei ole suunnistuksessa tärkeimpiä ominaisuuksia. Askelrytmi muokkautuu harjoittelun myötä yksilölliseksi ja taloudelliseksi. Vaikka rytmi vaihtelee maastossa enemmän kuin polulla, suunnistajan tulee pyrkiä myös metsässä vakiorytmiin. Kaikki juokseminen harjaannuttaa rytmikykyä.
Reaktiokyky ei ole suunnistajalle merkityksellinen. Suunnistaja reagoi maastossa erilaisiin tilanteisiin ja asioihin, mutta reaktiokyky tarkoittaa nopeaa reagointia äänimerkkiin tai muihin ihmisen aiheuttamiin ja suorituksen kannalta merkityksellisiin aistiärsykkeisiin.