Kokonaisvaltainen urheilijakeskeinen suunnistusvalmennus

< Lajianalyysin pääsivu

Kokonaisvaltainen valmennus on urheilijakeskeistä, jolloin urheilija on valmennuksen ytimessä omassa toimintaympäristössään. Oheisen kuvion mallissa urheilijaa kuvaa vaaleansininen alue ja toimintaympäristöä vihreä kehä. Tässä mallissa urheilija nähdään inhimillisenä yksilönä, jonka psyyke on kaikessa tekemisessä läsnä. Psyykettä ja psyykkistä harjoittelua kuvaa sama vaaleansininen alue kuin urheilijaa. Psyyke vaikuttaa urheilijan fyysis-motoriseen ja taitoharjoitteluun joka tilanteessa. Toisaalta kaikki harjoittelu, sen tukitoimet ja toimintaympäristö vaikuttavat merkittävästi urheilijan psyykeen. Psyykkisellä valmennuksella pyritään tietoisuuteen psyyken kilpailusuoritusta edistävistä tai rajoittavista vaikutuksista sekä niiden keinojen hallitsemiseen, joilla suoritus kyetään pitämään optimaalisena tilanteessa kuin tilanteessa. Laadukas ja määrällisesti riittävä harjoittelu mahdollistuu laadukkaan ravinnon, riittävä unen ja aktiivisen palautumisen myötä. Näillä voidaan vaikuttaa välittömästi myös harjoittelusta ja kuormittamisesta palautumiseen ja tehostaa harjoitusvaikutusta.

Kokonaisvaltainen suunnistusvalmennus

Kuva . Kokonaisvaltainen, urheilijakeskeinen suunnistusvalmennuksen malli.

Urheilijan valmennusta ei tule irrottaa erilleen hänen muusta elämästään ja tekemisestään. Harjoittelua suunniteltaessa tulee huomioida paitsi urheilijan ominaisuudet ja harjoittelutausta myös koko se ympäristö, jossa toimitaan. Harjoittelu vaikuttaa muuhun elämiseen ja toisaalta toimintaympäristöllä on suuri merkitys siihen, kuinka laadukkaasti valmennusta voidaan toteuttaa. Urheiluun panostamisen ja urheilijana kehittymisen näkökulmasta on oleellista, että toimintaympäristö on tasapainoinen ja turvallinen. Tähän urheilija voi vaikuttaa itse, mutta myös yhdessä lähimpien tukihenkilöittensä kanssa.

Suunnistuksessa huipulle pääseminen edellyttää nykyisin, ellei ammattilaista, niin vähintään ammattimaista asennoitumista harjoitteluun. Ammattimaisesti huippusuunnistukseen panostavan urheilijankin henkinen kantti joutuu herkästi koetukselle, elleivät urheilu ja opiskelu/työ ole keskenään tasapainossa. Jos opiskelu- tai työpaikka sinänsä luo turvan tunnetta myös harjoitteluun, samaa voidaan sanoa valmennuksen näkökulmasta katsoen riittävistä valmentautumisresursseista, hyvistä harjoittelu- ja asumisolosuhteista, toimivasta tukiverkostosta ja hyvistä ihmissuhteista. Kehittyvälle nuorelle urheilijalle itsenäistymisen vaihe on usein kriittinen, sillä toimintaympäristö saattaa muuttua rajusti. Nuoren ottaessa vastuun omasta ravinnostaan, asumisestaan, taloudellisesta toimeentulostaan ja tukitoimistaan uudessa opiskeluympäristössään hänen tasapainonsa joutuu koetukselle. Valmentajan, perheen, ystävien ja seuran tuki on tällöin erityisen tervetullutta.

Valmentaja on oleellinen osa valmennuksen toimintaympäristöä. Kokonaisvaltaisen suunnistusvalmennuksen mallissa valmentajan asemaa muuhun toimintaympäristöön nähden on korostettu nimenomaan valmennuksen näkökulmasta. Urheilija-valmentajapari voidaan nähdä valmennuksen perusyksikkönä, jonka yhteisenä tavoitteena on urheilijan kokonaisvaltainen kehittyminen. Valmentajalla voi olla urheilijan arjessa monta roolia. Hän ei ole pelkästään ystävä, vanhempi tai harjoitussuunnitelmien laatija, vaan opettaja, joka vaatii paljon sekä toisaalta antaa paljon. Ammattitaitoisella valmentajalla on kyky arvioida, missä asioissa ja milloin urheilija tarvitsee ohjausta ja opetusta.

Valmentaja on aluksi auktoriteetti, joka osaamisensa, kokemuksensa ja näkemyksensä myötä kasvattaa nuorta urheilijaa ottamaan vastuuta toiminnastaan. Pitkäaikaisen ja toimivan valmennussuhteen luominen edellyttää luottamuksellisten välien rakentumista ja tiivistä kaksisuuntaista vuorovaikutusta. Valmentajan tehtävänä on yhtä lailla kuunnella kuin neuvoa ja ohjata.

Valmennussuhteen edetessä urheilija kehittyy ja oppii ymmärtämään yhä enemmän harjoittelusta ja sen vaikutuksista; urheilijan itseohjautuvuus toisin sanoen lisääntyy. Tämä ei tarkoita sitä, että valmentaja tekisi pitkällä aikajänteellä itsestään tarpeettoman. Päinvastoin, valmentajan tulee urheilijan kehittyessä ja huippua kohti edetessä kehittää omaa osaamistaan siten, että hän voisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea urheilijaa päivittäisessä valmentautumisessa. Omasta kehittämisestään ja kehittymisestään huolimatta valmentajan rooli voi muuttua ohjaavasta opettajasta enemmän eläytyväksi kuuntelijaksi, sparraajaksi ja ”mentoriksi”.

< Lajianalyysin pääsivu


Lajianalyysi:

Valmennus- ja koulutusmateriaali:

  • materiaalia ja linkkejä tulossa

 

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail