MM-viikko alkaa olla puolivälissä ja meininki on ollut kerrassaan mahtavaa. Meillä kaikilla. Vuokatin MM-areenoilla on ollut ainutlaatuinen tunnelma, jota en suurimmissa unelmissanikaan uskaltanut kokea. Kisojen alku on yllättänyt monella tapaa.
Yllättäjä nro 1: suomalainen suunnistusyleisö. Kisatunnelmaa on ollut luomassa jokainen katsoja. Ja heitä on ollut ennätysmäisen paljon. Sprinttiä seurasi poliisin ja järjestäjien arvion mukaan Hiukan stadionilla 7000 katsojaa ja radan varrella kolmisen tuhatta. Pitkän matkan finaalista nautti noin 5000 katsojaa. Uskomattomia määriä. Itse inhorealistina patakuntalaisena pelkäsin, että suunnistajat nauttivat hyvästä mediatarjonnasta television edessä tabletti gepsikäyrineen kädessä. Nyt siitä ilosta on nauttinut se tavallinen penkkiurheilukansa.
Yllättäjä nro 2: suomalainen suunnistusfanikulttuuri. Se, jos mikä on näissä kisoissa itänyt ja versonnut melkoiseksi pavunvarreksi – aivan uusiin ulottuvuuksiin. Liiton painattamat 20 000 korttia ovat menneet kuin kuumille kiville, kun kaikki haluavat kerätä itselleen koko setin. Lisää on painettu tähän asti joka yö, jotta tuoreet mitalistikortit on saatu innokkaasti odottavalle yleisölle. Näitä yötöitä teemme mielellämme joka finaalin jälkeen, jos mitaliaihetta on. Myös urheilijamme ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, kun innokkaat fanittajat ovat metsästäneet nimmareita kortteihinsa niin, että aidat ryskyvät.
Yllättäjä nro 3: suomalainen urheilumedia. Kisojen näkyvyys on ollut erinomainen, mutta on sen eteen töitäkin tehty. Media on ilahduttavan runsaslukuisena kisapaikalla. Silti ainakin minut yllättää se, miten Minna-keskeisesti media näitä kisoja on käsitellyt ja osa edelleen käsittelee. Minnan takaa on löytynyt monta liekkeihin leimahtanutta mitalitoivonkipinää. Toki ne siellä olivat ennen kisojakin, mutta Minna-huumassa ne monelta jäivät huomaamatta. Onneksi ei tarvitse edes kuvitella, mihin riepotukseen Minna olisi joutunut pitkän matkan nelossijansa jälkeen, jos Suomen mitalitili ei olisi jo vahvasti plussan puolella.
Yllättäjä nro 4: Suomen joukkue. Sanoin joskus viime vuonna, että parasta, mitä suomalaiselle suunnistukselle MM-kotikisoissa voi tapahtua, on se, että joku muukin kuin Minna ottaa täältä mitalin. Nyt sitä parasta on nähty jo triplasti. Ja mihin joukkue tässä vielä ehtiikään, sillä kaksi finaalipäivää on vielä jäljellä.
Niiden tuomia yllätyksiä odotellessa,
