Venla Harju, 25, nauttii taas kovistakin harjoituksista ja kilpailuista. Tamperelainen palasi tänä keväänä suunnistuksen huipulle kuntouduttuaan 1,5 vuoden ajan mielen ongelmista. Hän kertoi kokemuksistaan blogissaan, koska haluaa toimia kannustavana esimerkkinä muille ja edistää asioista puhumista.
Harju kirjoittaa tekstissään, kuinka poltti itsensä urheilemalla loppuun ja sai lopulta myös keskivaikean masennuksen oireet. Polku kesästä 2014 siihen Harjuun, joka juoksee iloisena Puolassa maailmancupissa keväällä 2016 keskimatkalla viidenneksi ja sprintissä 14:nneksi, on ollut monivaiheinen ja ajoittain hyvinkin raskas. Lopettamista Harju ei vaikeimmillakaan hetkillä ole oikeasti suunnitellut:
– Uran jatkamisen haluamista kuvaa hyvin, että alusta asti kauheasti halusin haluta. Koko ajan oli toive ja positiivinen ajatus takana, että tästä voi jotain vielä tullakin. Monilla vastaavanlaiset kokemukset ovat johtaneet uran lopettamiseen, Harju sanoo.
Kun tilannetta alettiin hoitaa, urheiluun löytyi taas iloa. Ensin ajoittain, sitten yhä useammin.
– Sellaisia hyviä hetkiä oli aika nopeastikin, jo silloin syksyllä 2014 ja myös viime vuonna. Sellaista, että pystyin nauttimaan tekemisestä ja monesta harjoitusmuodosta. Vasta tämä vuonna kovat harjoitukset ovat tuntuneet samalla lailla hyviltä kuin aikaisemmin, Harju kertoo toipumisprosessista.
Hän huomasi itse, että urheilijoilta ei juurikaan löytynyt kokemuksesta kirjoitettuja tekstejä mielen ongelmista. Siksi hän päätti jo 1,5 vuotta sitten, että kirjoittaa kokemuksestaan jossain vaiheessa.
– Tuo teksti oli minulla muokkausta vaille valmiina jo tammikuusta. Halusin odottaa kilpailukauden alkua, että pystyn hyvillä tuloksilla konkreettisesti näyttämään, että olen samalla tasolla kuin pari vuotta sitten. Itse yllätyin, kuinka paljon tekstiäni jaettiin. Niin monet ovat vastanneet ja kirjoittaneet samanlaisista. Odotin, että jotain tulee, mutta en näin paljon. Ei mielen ongelmista puhumista pidä pelätä.
Rankat kokemukset ja niistä selviäminen muokkaavat ihmistä. Harju oppi toipuessaan yhden tärkeän asian, jonka jokaisen urheilijan soisi muistavan:
– Oma arvostukseni ei ole kiinni siitä, kuinka pärjään kisoissa.
Myös suhtautuminen huippu-urheiluun muuttui.
– Aikaisemmin huippu-urheilu oli kovaa ja kaikki piti tehdä koko ajan täydellisesti. Olen tajunnut enemmän sitä, ettei se olekaan ainoa asia, mistä voi tulla hyvä mieli. Elämässä pitää olla jotain muutakin kivaa aina välillä.
Taini toi koviin harjoituksiin uutta ajattelua
Harju siirtyi viime syksynä maajoukkueen päävalmentajan Juha Tainin valmennukseen. Yhteisymmärryksessä tapahtunut vaihdos on tuonut hieman uutta harjoitteluun.
– Tykkäisin ennen tehdä kovat harjoitukset maksimiharjoituksina, mutta Taini on saanut minua opetettua siihen, ettei harjoituskaudella pitäisi niin usein vetää äärimmilleen. Alusta asti olemme yrittäneet, että hyvä vire pysyisi koko ajan. Huonompina päivinä ja huonommalla fiiliksellä ei yritetä väkisin.
Harjoituskausi on ollut onnistunut, vaikka Harju sanoo alussa olleensa epävarma siitä, mitä harjoittelusta ja kaudesta tulisi. Vuoden 2013 sprintin MM-pronssimitalisti on ollut tyytyväinen, että on pystynyt kehittymään.
– Taini muistuttaa siitä usein, jos itse meinaan välillä unohtaa, mistä on lähdetty.
Kevään ensimmäiset maailmancupin kilpailut Puolassa toivat hyvän tunteen tuloksiinkin.
– Siellä kuntoni tuli konkreettisesti muillekin näkyviin. Itselläni oli etukäteen aika hyvä tunne Suomessa juostujen kisojen perusteella, tiesin olevani hyvässä kunnossa. Se keskimatkan viides sija tuli vähän yllätyksenä itsellekin. Sprintissä sen jälkeen nousi ajatus, että tässähän on mahdollisuudet ihan kärkisijoille. Lopuksi ajatus ei pysynyt ihan niin suorituksessa.
Onko sprintti kuitenkin kesän ykkösmatka?
– En panisi pahakseni, vaikka se olisi keskimatkakin. Molemmat ovat.
Harju on huippu-urheilija, ja suunnistuksen kanssa tosissaan. Hän ei silti puhu EM-mitaleista, sillä isommat tavoitteet ovat muualla.
– Ensimmäinen on, että pystyisin siellä juoksemaan samoilla fiiliksillä kuin tänä keväänä aiemmin. Ettei tulisi sellaista oloa, että joku odottaa jotain tai pitäisi pärjätä. Tavoite on, että tekisin omat suoritukseni ja pystyisin nauttimaan tilanteesta. Siihen olen etukäteen valmistautumassa. Tunne, mitä haen ennen kilpailuja on tärkeä. Siinä on mukana aika paljon kiitollisuutta siitä, että pystyn siellä olemaan mukana.
Venla Harjun blogiteksti: https://venlaniemi.wordpress.com/
Suunnistuksen EM-kilpailut 21.-28.5. Tsekin Jesenikissä: www.eoc2016.cz/en/