Aineenvaihdunnallinen monipuolisuus

Valmentajakoulutus taso 1
Nuorten seuravalmennus suunnistusseurassa
Julkaistu Suunnistajassa 9/2014

Otetaanpa tällä kertaa käsittelyyn yksi yksityiskohta Urheilijan polun valintavaiheesta, julkaisusta Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä. Sama Kalaja nostaa ko. vihkon luvussa Näkökulmia harjoittelun monipuolisuuteen esiin termin ”aineenvaihdunnallinen monipuolisuus”.

Aineenvaihdunnallinen monipuolisuus on hyvä lähtökohta myös nuorten suunnistajien harjoittelussa ja arjen kokonaisliikuntavalikossa. Monestakin syystä. Mieleen nousee ensiksi, että on järkevää liikkua eri vauhdeilla: hetkellisesti kovaa, vähän kauemmin kovaa, melkein kovaa, rauhallisemmin ja pitkän aikaa rauhallisesti. Ja ennen kaikkea – vaihdellen vauhtia yhdenkin harjoituksen sisällä.

Mitä useammin kehon rasitustaso vaihtuu, sitä enemmän keho harjaantuu sopeutumaan vaihteluihin. Vauhdin muutokset vaikuttavat hengitykseen, sydämen työskentelyyn ja verisuoniston mukautumiseen kulloiseenkin hapentarpeeseen. Ei sydän opi lisäämään syketahtia ja volyymia, jollei se ole sitä harjoitellut. Tai säästämään energiaa vauhdin suvantovaiheessa, ellei tilanne ole entuudestaan tuttu elimistölle. Eivät verisuoniston pienet hiussuonet aukea ja laajene nopeasti kuljettamaan happirikasta verta ja poistamaan kuona-aineita, ellei samaa mekanismia ole toistettu riittävän usein. Eivät keuhkot saa revittyä riittävästi happea, jos niitä ei ole harjoitettu siihen.

Katsokaapa lapsia vauhdikkaan leikin pyörteissä. Kiihdytyksiä, jarrutuksia, lepohetkiä, käännöksiä, juoksua niin kauan, kuin jalat kantavat, kunnes lapsi istahtaa lepäämään. Aivan huomaamatta tulee aineenvaihdunnallista monipuolisuutta. Sama lapsi on toivottavasti tullut kouluun tai päiväkotiin kävellen tai pyörällä, toivottavasti yli 20 minuutin matkan. Miten arvokasta pienen lapsen kehittyvälle aineenvaihduntajärjestelmälle. Arvokasta koko elämää ajatellen ja arvokasta urheilun näkökulmasta.

Mistä koostuu nuorten suunnistajien aineenvaihdunnallinen monipuolisuus? Elämän perusasioista eli arjen liikunnasta, seuran harjoituksista, toivottavasti myös toisen lajin harjoituksista sekä omatoimisista harjoituksista. Paletin monipuolisuutta on hyvä tarkastella myös aineenvaihdunnallisen monipuolisuuden näkökulmasta.

Arjen perusliikkuminen on nuorilla useimmiten rauhallista liikkumista paikasta toiseen – kouluun, kauppaan, kaverille jne. Rauhallisen liikkumisen määrää voi kasvattaa sekä arkiliikunnalla, että lyhyemmillä tai pidemmillä matalatempoisilla harjoituksilla. Koululiikunta toivottavasti nostaa sykettä, ainakin ajoittain. Pihapelit tai vaikkapa kaverin kanssa pyöräily toteutuvat päivän vireeseen sopivalla sykkeellä, usein hyvin monipuolisesti.

Miten aineenvaihdunnallinen monipuolisuus toteutuu seuran harjoituksissa? Onko kisailua rinta rinnan, vaikkapa pareittain yksi rasti kerrallaan – kumpi voittaa? Onko pitkiä vauhdikkaita treenejä, lyhyempiä mäkivetoja, pitkiä rauhallisia vaelluksia, spurtteja – juoksua laidasta laitaan? Onko välillä hiihtoa, pyöräilyä tai melontaa, jolloin tarvitaan eri lihaksia ja lihaksiston eri osien aineenvaihdunta saa harjoitusta. Onko ajoittain pallopelejä, kisailuja, painia ja voimistelua eripituisina harjoitteina ja erimittaisina harjoituksina, jolloin aineenvaihdunta sopeutuu aina kulloiseenkin tilanteeseen?

Runsaan tekemisen myötä elimistössä tapahtuu myös rakenteellisia muutoksia. Jos tekeminen on ollut yksipuolista, sopeutuu keho tilanteeseen ja rakenteelliset muutokset vastaavat tehtyjen harjoitusten aineenvaihdunnallisia vaatimuksia. Jos tekeminen on aineenvaihdunnallisesti monipuolista, tapahtuu rakenteellisia muutoksia, jotka mahdollistavat jatkossakin monipuolisen tekemisen ja sopeutumisen monipuolisiin, monenlaisiin aineenvaihdunnallisiin tilanteisiin.

Aineenvaihdunnallinen monipuolisuus kasvattaa nuorista punaposkisia energiapesiä, jotka jaksavat, eivätkä hyydy hetkeen, edes kovassa vauhdissa. Monipuolisuus myös ehkäisee yksipuolisuuden tuomaa vammariskiä sekä valmistaa kehoa kestämään tulevien vuosien harjoittelua.

Miten varmistat, että välillä suunnistetaan rauhallisesti ja välillä vauhdikkaasti? Milloin viimeksi vaihdoit kuntopiirin tempoa? Milloin viimeksi juostiin kovaa, paitsi viime kerran loppukirissä? Milloin oli viimeksi rauhallinen harjoitus, jolloin happirikas veri huuhtoi lihaksistosta kuona-aineet?

Miten sinä varmistat seuraharjoituksen sisällä aineenvaihdunnallisen monipuolisuuden?

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail