Suunnistus muuttuvassa maailmassa

Aluksi pyydän lukemaan ammattivalmentaja Mika Kekäläisen blogikirjoitukset ”Arvopohdintaa johtokunnassa” ja ”Jatkoa arvopohdinnalle” osoitteesta:
http://uintivalmentajaksinorjaan.blogspot.com/2010_08_01_archive.html

Tällä hetkellä Kekäläinen on yksi norjalaisseuran kolmesta päätoimisesta valmentajasta. Hän on toiminut ammattivalmentajana useita vuosia mm. Mäkelänrinteen urheilulukiossa ja uintimaajoukkueissa. Kekäläinen valmensi Mäkelänrinteessä aikanaan mm. Hanna-Maria Seppälää ja Matti Rajakylää, joka on kommentoinut blogikirjoituksia.

Ammattimainen valmennus siis herättää kysymyksiä myös muissa lajeissa. Miksi seuran tai liiton pitäisi maksaa valmentajille korvauksia lajissa, joka pitkälti toimii talkoohengellä? Kuka olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että lähes kaikkien isoimpien kisojen tulospalvelun ja kuulutukset hoitavat ammattitiimit? Kuinka moni ennusti, että usealla suomalaisella suunnistusseuralla olisi päätoiminen seuratyöntekijä? Kuka tiesi, että tänä vuonna kolme ranskalaista miessuunnistajaa ottaa henkilökohtaisen EM- tai MM-mitalin?

Ennen olivat miehet rautaa ja työn ohessa harjoiteltiin huipputuloksiin yksin. Ennen olivat myös kartat varsin suuripiireisiä, niitä oli vähän ja lumisella tiellä harjoiteltu matkanmittaus oli suunnistustekniikoista paras. Nykyään maailman parhaat suunnistajat Thierry Gueorgiou ja Simome Niggli harjoittelevat vuodessa jopa 300 tuntia suunnistusta ammattilaisina. Eivät hekään tietenkään ole siihen asemaan päässee heti. Gueorgiou harjoitteli vain vajaat 500 tuntia voittaessaan ensimmäisen MM-kullan 2003 opiskelijana: World of O:n juttu.

Ranskassa maajoukkuevalmennus on keskittynyt yhteen kaupunkiin. Myös monissa muissa lajeissa huippu-urheilu on keskitetty valmennuskeskuksiin tai vain yhteen keskukseen. Se voisi suunnistuksessa olla vaikka Jyväskylä. Kaikki huipulle haluavat nuoret ensin Hankasalmen Suunnistuslukioon ja sen jälkeen opiskelemaan Jyväskylään.

Helsingin Sanomien mukaan myös hiihtoon tarvitaan valmennuskeskuksia: ”Magnar Dalen: Hiihto on nykyisin joukkueurheilua”

Suunnistus lajina muuttuu jatkuvasti. Suomessa suunnistettiin ensimmäinen MM-sprintti 2001 ja kymmenen vuotta myöhemmin saadaan ensimmäinen sprinttimaajoukkue, joka tosin taitaa olla ensimmäinen laatuaan maailmassa. Ehkä Vuokatissa 2013 Suomi palaa sprinttisuunnistuksen eturiviin.

Suomalaisessa suunnistuksessa on vahvat perinteet esimerkiksi kilpailujen ja kuntosuunnistusten järjestämisessä. Niissäkin on kuitenkin mukauduttu uuden tekniikan mahdollisuuksiin ja pysytty kehityksen kärjessä. TV-näkyvyydessä suomalainen suunnistus on myös kärjessä ja Jukolan 2013 saakka ulottuva televisiointisopimus rauhoittaa lajifanaatikoita. Myös kaikki seuraavat MM-kisat kotikisoihin asti nähtäneen kotisohvalla, kun Ranskan MM-järjestäjätkin ovat varovaisesti arvioiden luvanneet hoitaa homman. Nordic O-Tour kehittyy ja ensi vuonna Porvoosta tulee varmasti vauhdikasta ja näyttävää TV-kuvaa.

Muuttuvassa maailmassa tarvitaan sopivassa suhteessa kokemusta ja kokonaisvaltaista näkemystä sekä uusia raikkaita ajatuksia. Olen omalta osaltani yrittänyt värittää tarinoita ja kyseenalaistaa asioita. Jatkossa teen sitä yhtenä Suunnistaja-lehden avustajista, sillä työpesti Suunnistusliitossa loppuu huomenna. Kiitän lukijoita ja toivotan hienoja hetkiä muuttuvan suunnistuksen parissa!

-Juuso Metsälä-

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail