Arvostusta

Suunnistuksen harrastaminen voi olla moninaista, monitahoista ja tapahtua monella eri tasolla. Nuorten harrastaminen eri tasoilla ja toimiminen erilaisissa tehtävissä kaipaa kanssaharrastajien erityistä kannustusta. Arvostuksen osoittaminen on tärkeä kannustamisen muoto.

Toivon kaikkien suunnistuksen toimijoiden arvostavan nuoria, jotka haluavat olla tavalla tai toisella aktiivisia. Aktiivisuus voi näkyä harjoitustoimintaan osallistumisena, kilpailutoimintaan osallistumisena, ohjaustehtävissä, toiminnan tai kilpailujen järjestelyihin osallistumisena, seuran johtokuntatyöskentelynä tai vaikkapa oman seuran perustamisena. Mitä enemmän nuoret saavat arvostusta ja tukea muilta seuratoimijoilta, sitä enemmän nuorilla on innostusta toimia lajissamme nyt ja myöhempinä vuosina.

Olin muistaakseni 17 tai 18 vuotta kun totesin, että oman seuran suunnistuskoululaisille olisi hyvä järjestää talviaikaan saliharjoitus. Seuran muiden toimijoiden avustuksella hankimme salivuoron, jossa aloin pitää jumppaa. Lainasin kirjastosta kirjoja, joista katsoin tuntimalleja. Muistissa oli lisäksi ne lukemattomat harjoitukset, joihin olin itse osallistunut eri lajeissa. Joitakin vuosia aiemmin olin käynyt suunnistusvalmennuksen C-peruskurssin ja valmentajakoulutuksen B-tasokin oli käytynä lajiosia myöten.

Hatunnosto niille vanhemmille, jotka antoivat henkisen tukensa talven jumppatoiminnalle. Salivuoroa oli mukava pitää. Moni jumpan pienistä osallistujista on edelleen mukana suunnistuksessa – isommissa ja pienemmissä tehtävissä; seuran edustustoiminnan vastuuhenkilönä, Jukolan viestin sektorivastaavana, lasten suunnistuskoulussa ohjaajana tai aktiivisena vanhempana.

Seuraavana kesänä sain yllättäen vastuulleni piirin suunnistusleirin järjestämisen nuorille, jotka valittiin menestyksen perusteella leirille. Erään seuran maja oli varattuna, mutta muu valmistelu oli vielä tekemättä. Järjestelin meille kokin ja suunnittelin harjoitukset. Harjoitusten suunnittelu perustui omaan kokemukseen, olinhan vain muutaman vuoden leiriläisiä vanhempi. Maasto alkoi seuramajan ovelta. Sopu sijaa antoi – makuualustat levitettiin majan oleskelutilan lattialle iltaisin.

Pari vuotta myöhemmin kuulin pohjoismaisesta nuorten ohjaajien leiristä Tanskassa. Ennakkoluulottomana hain mukaan, ja pääsinkin. Nuoret ohjaajat edustivat eri lajeja. Suomesta lähti viiden nuoren ohjaajan ryhmä sekä ryhmän johtaja. Mielenkiintoinen kokemus!

En ehtinyt olla pohjoismaisella leirillä ihan loppuun saakka, koska jatkoin matkaani tanskalaisten suunnistajien kyydillä Jyllannin pohjoisosiin maailmancupin osakilpailuun. Maailmancup järjestettiin vasta ensimmäistä vuotta ja Suomen edustajaksi pääsi koko lailla ilmoittautumalla päävalmentajalle. Olin toki ollut jo naisten maajoukkuetehtävissä kevätkesän maaottelussa.

Kolmen suunnistuspäivän jälkeen bongasin kisapaikalta kyydin Tanskan lounaisnurkalle. Menin pariksi päiväksi tervehtimään pikkusiskoani, joka vietti useamman viikon kansainvälisellä taitoluisteluleirillä Esbjergissä. Eri maiden toimintakulttuureihin tutustuminen leirillä ja itsenäinen matkustelu olivat tärkeitä ja kasvattavia kokemuksia.

Omassa seurassa aktiivisen suunnistuskoulun nuoret kasvoivat murrosikään ja alkoi tuntua sille, että olisi aika perustaa seuraan Nuorten ryhmä. Kokeillen ja yhdessä pohtien löysimme mukavia toimintatapoja. Samaan aikaan piti huolehtia, että uusi ryhmä sai johtokunnan valtuuttamana mielekkäät toimintaresurssit. Nuorten innostus ja aktiivisuus antoi energiaa itsellenikin. Päätimmepä kerran, että toteutamme Nuorten ryhmän voimin seuran taitoharjoitukset, jotka tuntuivat jäävän sinä vuonna muun toiminnan jakoihin. Sain itse olla tukemassa itseäni nuorempia uusissa tehtävissä.

Edellä kuvatut tapahtumat ovat niitä, jotka nousevat päällimäisen ämieleen niistä lukemattomista nuoren aktiivisuuden suuntautumismuodoista, joita lähdin toteuttamaan. Nuorena toimijana ja vastuuhenkilönä koin erittäin tärkeänä sen arvostuksen, mitä sain eri tahoilta – seuran muilta toimijoilta, muilta ikäisiltäni nuorilta joiden kanssa teimme yhdessä monia asioita ja erityisesti ohjattavien / valmennettavien nuorten vanhemmilta. Olinhan itsekin vasta nuori aikuinen.

Mitä enemmän arvostamme moninaisia tapoja olla mukana lajissa, sitä enemmän meillä on mukana monenlaisia toimijoita lajissa ja sitä aktiivisempaa on lajimme harrastutoiminta.

Minulla on ollut ilo seurata ja tukea Suunnistusliiton Nuorten tiimin toimintaa. Tiimin jäsenet tulevat eri puolilta Suomea ja heidän kokemuksensa suunnistuksessa ovat hyvin rikkaat. Tiimi on ideoinut ja toteuttanut innolla mm. nuorten ohjaajatapaamisen, Nuorten leirin Vierumäellä viime helmikuussa ja suunnistuksen Your Move -suurtapahtuman. Lisäksi tiimin jäsenet ovat aktiivisia omissa seuroissaan tai alueen suunnistustoiminnassa.

Samanlaisia nuoria on monissa seuroissa. Toivon seuratoimijoiden osoittavan arvostusta ja tukea nuorille. Tuki voi olla sanallista kannustusta, harjoitusmahdollisuuksien tarjoamista, auttamista käytännön asioissa, sopivien tehtävien tarjoamista nuorille sekä ylipäätään nuorten ideoiden ja ajatusten huomioimista. Jokaisen nuoren osallistuminen lajiin omista lähtökohdistaan on tärkeää.

Katsele ympärillesi. Kenen nuoren tekemistä voit tukea? Kuka nuorista kaipaa juuri Sinun kannustavaa sanaa pysyäkseen mukana lajissa? Mitä nuoret kaipaavat seuratoiminnassa? Olisiko halua järjestää kauden päättäjäiset tänä vuonna hieman eri tavalla? Mitä muuta nuoret toivovat? Erilaisia harjoituksia?

Kysy. Kuuntele. Kannusta. Osoita arvostusta.

Kiitos Sinulle, tuet nuorten mahdollisuuksia suunnistuksen parissa!

Katri Lilja
Katri Lilja
Facebooktwitterpinterestlinkedinmail