Suunnistus ja ennen kaikkea maailmanmestari Minna Kauppi ovat saaneet huikaisevaa mediajulkisuutta viime kesän Trondheimin MM- kisojen aikana ja jälkeen, lähes uskomattomana kruununa Minnan valinta Vuoden Urheilijaksi. Lajimme ja ykkösurheilijamme on tällä hetkellä hyvin huomattu ja nimenomaan lajin ulkopuolisten silmissä. Toki ei tarvitse olla edes urheilun ystävä, jos kasvot ja nimi on iltapäivälehtien lööpeissä, jäävät ne väistämättä mieleen ainakin joksikin aikaa. Minna-hehkutuksen lomassa lähes huomiotta on jäänyt naisten viestijoukkueen hieno kakkossija Vuoden Joukkueen valinnassa ja Janne Salmen neljäs sija Vuoden Valmentaja -kilvassa. Huikaisevaa tämäkin, mutta kuten useasti, vain voittajat muistetaan.
Tällaiset julkisuudessa revittelyt saattavat tuntua meille suunnistajille täysin toissijaisilta. Meillehän on tärkeää, että oma suunnistus sujuu. Voisin vuosien varrelta kertoa useita esimerkkejä siitä, kuinka lajimme huipputapahtumissa MM- kilpailuissa, Jukolassa tai vaikkapa kotimaisessa Huippuliigassa, paikalla oleva suomalainen suunnistusväki ei aina jaksa edes taputusten verran kiinnostua huippu- urheilijoiden kamppailusta. Perustelu on olemassa ja se on kuuluisa ”oma kisa”. Oma suunnistus, vaikkapa H40-sarjassa on niin äärimmäisen tärkeää, ettei kilpailukeskukseen helteellä tai sateella voi tulla hetkeäkään aikaisemmin ja toisaalta ”oman kisan” jälkeen oman suunnistuksen spekulaatio sekä kotimatka ovat tärkeämpiä kuin huippu-urheilijoittemme suoritusten seuraaminen ja kannustaminen.
On kiistatonta, että huipputapahtumamme elävät toiminnallisesti ja taloudellisesti meistä ”omista kisaajista”. Kysynkin, onko ”oma kisa” ja huippu- urheilun ja urheilijoiden kannustaminen toisiaan poissulkevia asioita ? Mielestäni ei. Trondheimin MM- kilpailuissa oli upeaa katsella norjalaisen Konnerud-seuran Marienne Andersen -fan clubin punaisia paitoja tai sini-keltaisiin jalkapallomaajoukkueasuihin pukeutuneita Helena Jansson -faneja. Uskon, että he nauttivat täysin siemauksin sekä MM-tunnelmasta, että omista yleisökisoistaan.
Huippu- urheilijamme tuntevat aidosti lajimme ja sen ihmiset omakseen, kuten Minnan kommenteissa tuli esille. Hän halusi osoittaa kiitoksensa ennen kaikkea suomalaiselle suunnistukselle. Toivottavasti me osaamme arvostaa huippusuunnistajiemme ja omaa osaamistamme riittävän korkealle ja tuoda se myös esille. Muut sen tekevät juuri nyt puolestamme, mutta kuinka kauan?
Suunnistaja! Meillä on joukossamme korkealle arvostettuja urheilijoita. Osoittakaamme, että he ovat tärkeitä myös meille suunnistajille.
-Mika Kulmala-