Vuoden vaihtuessa tulee pohdittua menneen vuoden tapahtumia, ilon hetkiä ja vuoden saavutuksia. Samalla uuden vuoden tinoja valaessa tulee tehtyä isompia tai pienempiä lupauksia tulevalle vuodelle. Vuoden 2010 merkittävät urheilusaavutukset palkitaan Urheilugaalassa 10.1. Omasta urheiluvuodestani 2010 mieliini jäi kaksi tapahtumaa, Jukolan viesti ja ringeten maailmanmestaruus.
Jukolan viestiin tai oikeammin Venlojen viestiin olen osallistunut kilpailijana jo useita kymmeniä kertoja. Aina osallistuminen on ollut omalla tavallaan haastavaa, vaikka tapahtuma on vuosien saatossa tutuksi tullutkin. Joka vuosi uusi maasto tuo vanhalle konkarillekin vähän jännitystä omaan suoritukseen. Sellaista Venlojen viestiä ei ole ollut, etten olisi ainakin kerran vaihtoalueella omaa vuoroani odotellessa päättänyt, että tämä on sitten se viimeinen kerta. Kun oma osuus on ohi jo maalisuoralla tai viimeistään saunan lauteilla ajatuksissa kuitenkin aina on ollut, että ehdottomasti ensi vuonna uudestaan. Jukolan vetovoima on käsittämätön.
Viime kesän Jukolaa minulla oli mahdollisuus katsella toisenlaisesta näkökulmasta, kun yksi haaveistani päästä järjestämään Jukolan viestiä toteutui. Jukolan viestin järjestäminen on iso, monivuotinen urakka, jossa on mukana monta liikkuvaa elementtiä, jota ei kilpailijana aina tule huomanneeksi. Jossain vaiheessa kyllä kieltämättä tuntui, että nyt rakennetaan korttitaloa, jossa pienikin väärä liike hajottaa koko talon. Järjestäminen vaatiikin kaikilta organisaatiossa mukana olevilta hyvää yhteistyökykyä, monivuotista sitoutumista, osaamista ja aikaa – toisin sanoen ammattimaista otetta, vaikka tapahtuma talkoilla tehdään. On todella hienoa, että lajistamme näitä talkoilla puurtajia vuodesta toiseen löytyy. Toisaalta talkootehtävät tuovat rikkautta lajiin. Kun polvi ei enää kovin korkealle nouse, on kuitenkin mahdollista olla mukana rakkaan lajin parissa.
Lajimme kulttuurissa ylipäätään on vahvasti talkoohenki mukana kaikessa toiminnassa. Kuitenkin vielä tapahtuman onnistuneen toteutuksen jälkeenkään en voi olla ihmettelemättä miten yli 15 000 osallistujan kilpailu kaikkine oheispalveluineen pystytään toteuttamaan vuodesta toiseen lähes pelkästään talkoovoimin. Suunnistuksella lajina ja Jukolan viestillä on hyvä imago eikä ainakaan meillä vuoden 2010 järjestäjillä ollut ongelmia saada 1 500 talkoolaista mukaan. Jälkeenpäin talkoolaiset kiittelivät kuinka hienoa oli päästä mukaan kokemaan ja näkemään maaginen Jukolan taikayö.
Jukolassa huippujoukkueiden voittotaistelun seuraaminen jäi tänä vuonna vähäisempään rooliin. Huippuhienon urheiluhetken sain kokea ringeten maailmanmestaruuden finaalipelissä, jossa Suomi voitti kultaa. Huikeata oli seurata Suomen naisten hienoa taktista pelaamista, upeata teknistä osaamista ja käsittämätöntä taistelu- ja voittamisen tahtoa. Hakametsän halli Tampereella oli lähes täynnä ringettefanaattista yleisöä – lajin nykyisiä ja entisiä harrastajia kaikista ikäryhmistä seura-asuissaan, isiä, äitejä, valmentajia, bussilasteittain eri puolilta Suomea. Tunnelma oli aivan mahtava – viileämpikin katsoja siinä innostui kannustamaan Suomen joukkueen upeaa suoritusta. Vastaavanlaisen fanitus- ja kannustuskulttuurin soisi syntyvän suunnistukseenkin.
Tulevan vuoden lupaukset monilla liittyvät oman liikkumisen ja urheilemisen lisäämiseen ja tätä kautta terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen. Itse lupaan kannustaa myös muita liikkumaan enemmän ja olemaan mukana lasten nuorten liikunnan lisäämisessä – niin työssäni kuin yksityishenkilönä.’
