Olin viime kesänä ensimmäistä kertaa mukana rastiviikoilla. En itse suunnista, mutta luonnossa leireily on tuttua monien partiovuosien takia.
Suurimmaksi osaksi suunnistajat ovat kokemukseni mukaan fiksua porukkaa. Suunnistajat välittävät luonnosta, jossa rastejansa metsästää. Hyvä niin, sillä ilman luontoa ei olisi paikkaa, jossa harrastaa.
Tämän valossa olikin uskomatonta katsoa kisaravintolassa, miten biojätteisiin kuuluvat ruoantähteet ja paperiservietit lensivät milloin sekajätteen sekaan, milloin biojätepussin viereen. Vaikka heinäkuu olikin kuuma, ja aurinko korvensi itse kunkin pääkoppaa, pitäisi kierrätyksen sujua ilman sen suurempaa miettimistä.
Kisajärjestäjien kannattaakin ohjeistaa suunnistavaa kansaa suurilla kylteillä ja ohjelapuilla siitä, mihin ruokajätteet ja muu biojätteeseen kelpaava aineisto kuuluu laittaa. Tarpeeksi monet keräysastiat helpottavat taakkaa, kun ruokailun jälkeen tähteensä voi kipata mahdollisimman lähelle senhetkistä sijaintiaan.
Yritetään muistaa niin marraskuun pimeydessä kuin heinäkuun helteilläkin, että kierrätys on helppo ja nopea tapa pitää ympäristöstämme huolta.
-Veera Honkanen-