Leimautumista

Mitä suunnistusseuraa sinä fanitat? Minkä suunnistusseuran minipaita autosi ikkunassa heiluu? Kenen suomalaissuunnistajan suorituksia suurimmalla mielenkiinnolla ja sykkeellä seuraat?

Suunnistuksessa vastaus on usein yksinkertaisimmillaan: tietysti sitä seuraa, jonka kisapaitaa kulloinkin kannat. Meillä ei ole sarjataulukkoa, jonka kärkijoukkuetta pikkupojat vuorotellen kauden edetessä kannattavat. Fanipaidaksi meillä riittää oma kisapaita, seurapuku ja ehkä vielä putkihuivi. No, rankilistalta ehkä voisi kuvitella luettavan kuin pistepörssiä ikään, mutta tuskin sieltäkään kovin moni itselleen fanitettavia etsii laskiessaan omia ja oman sarjansa pahimpien uhkaajien rankipisteitä.

Suunnistuksen arvokisoissa törmää silloin tällöin yksittäisen urheilijan faniklubeihin. Sellaiset löytyvät ainakin Daniel Hubmannilta, Andrei Hramovilta, Eva Jurenikovalta ja varmaan joltakulta muultakin. Jussi Mäkiläkin sai oman Fan Clubinsa jo ennen varsinaista urheilumenestystään.

On joku suomalainenkin mitalisti joskus nimmarikortteja varovasti jakoon laittanut, ja rohkeimmat pitävät nettisivuillaan vieraskirjaa, jonne joskus joku ulkopuolinenkin faninalku saattaa eksyä. Onneksi Facebookissa voi vilkuttaa peukkua sinne tänne ilman isomman leimautumisen uhkaa.

Fanittaminen lähtee palavasta halusta leimautua tietyn seuran, joukkueen tai jopa yksittäisen urheilijan joukkoihin – ja pysyä siellä satoi laariin sitten voittoja tai tappioita, pohjaväliaikoja tai pummeja. Siihen leimautumiseen kuuluu välillä kärsimysnäytelmiä, mutta nekin on ”omiensa” puolesta kestettävä, jotta joskus voi edes hiukkasen aamukahvipöydässä leijua oman suosikkinsa menestyksen puolesta. Väriä tunnustaen voi löytää itsensä kisareissusta Baltiasta tai Moldovasta – tai jostain yhtä karusta paikasta.

Suunnistusliitolta on silloin tällöin pyydetty toimenpiteitä fanikulttuurin nostamiseksi suunnistuksessa. Yhtä ja samaa pataa vuosikymmenet kannattaneena tiedän, että fanikulttuuri syntyy itsestään – ei sitä kukaan toinen voi meidän puolestamme luoda. Se tulee jostain, mutta ei pääty mihinkään.

Pirjo Valjanen
Pirjo Valjanen
Facebooktwitterpinterestlinkedinmail