Suunnistusliitossa valmistellaan uutta suomalaisen suunnistuksen toimintastrategiaa tuleville vuosille ohjaamaan käytännön työtä lajimme eteen. Muutoinkin toimiston huoneista kuuluu tasainen tietokoneen naputus ja käytävällä kopsehtii monet kiireiset askeleet. Reilun kuukauden päästä juhlittavaa Suunnistusliiton 75-vuotisjuhlaa valmistellaan, tehdään toimintasuunnitelmaa tulevalle vuodelle ja lasketaan senttejä laadukkaan toiminnan takaamiseksi. Työsarkaa riittää kaikilla toimihenkilöillä uudistusten edessä. Kilpailupäällikkö valmistelee omien töidensä ohessa uutta, kattavaa tietojärjestelmää, päivittää toimiston atk-tarpeita ja kehittää uutta lehtitilausjärjestelmää. Alati kiireinen valmennuspäällikkö järjestelee toimintaa uusien valmentajajoukkojensa kanssa aluevalmennusta linjaten ja harraste- sekä nuorisopuoli osallistuvat aktiivisesti erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin toimintaansa kehittääkseen.
Työtä siis riittää ja hyvä niin. Suunnistuksen parissa leipänsä ansaitsevat sekä talkootöitä tekevät ihmiset ovat kaikki erittäin motivoituneita työhönsä luonnonläheisen lajimme parissa. Kaikilla on halu tehdä vilpittömästi parhaansa ja se on yksi toimintamme vahvuuksista. Usein töitä pusketaan väsymykseen saakka, koska kaiken halutaan varmasti olevan kunnossa. Lajin luonteen vuoksi työtä tehdään paljon myös viikonloppuisin ja työehtosopimuksen mukaisia lepoaikoja on joskus mahdoton noudattaa. Silti asiat ovat harvoin täydellisesti tai niin hyvin, etteikö niitä olisi vara parantaa. Myös vanha sanonta kumartamisen ja pyllistämisen lainalaisuuksista pitää paikkansa, eikä kaikkia voi millään miellyttää, vaikka kuinka haluaisi.
Kritiikki, kovakin sellainen, tulee urheilun parissa työskenteleville luontaisetuna. Sen on moni oppinut, eikä siinä auta muu kuin poimia kritiikistä ne rakentavat ja oleelliset asiat toimintojen kehittämistä varten, antaa epäasiallisuuksien mennä ohi ja henkilökohtaisuuksiin meneviä herjoja varten kasvattaa paksu nahka. Vilkaisu tietosanakirjaan kertoo, että arvostelu ja kritiikki perustuvat arvostelijan perusteellisesti tuntemaan asiaan tai kokonaisuuteen. Tiedättekin varmaan, että ihan aina ei tuo kokonaisuuden perusteellinen tuntemus arvostelijoiden kohdalla toteudu.
Itse olen saanut tehdä töitä suunnistuksen parissa sekä siviilissä että talkoolaisena mm. Jukolan viestissä ja nauttinut molemmista. Haastatellessani Jukolan viestin valvojan tehtävästä 10 vuoden jälkeen väistyvää Arvo Kantolaa jäi erityisesti mieleeni, kuinka hän toivoi mahdollisimman monen suunnistajan malttavan olla pahoittamatta järjestäjien mieliä niistä mahdollisista pienistä puutteista, joita joka tapauksessa aina ilmenee. Tuhansia asioita hoidetaan rajallisin resurssein ja käytännössä talkoovoimin. On totta, että asiat voidaan aina tehdä ”lite bättre”, mutta me suunnistajat voisimme myös aina silloin tällöin pysähtyä, tuumata ja katsahtaa eteemme. Silloin saatamme nähdä metsän puilta.
Syksyisiä metsäretkiä toivottaen,
-Paula Partanen-