Ääripäiden rassausta

Historian ensimmäinen Nordic O-Tour on takana. Suomalaisten osalta NORT ei tarjonnut huikeaa menestystä, sen sijaan valitettavan paljon sairasteluja ja vammoja, mutta toki myös muutamia ilonpilkahduksia.

Tuusulan avauskisan idea oli hyvä, mutta toteutuksessa oli jossain määrin vielä toivomisen varaa. Se on tietenkin luonnollista uuden kisaformaatin ensikokeilussa. Maasto oli eteläsuomalaiseksi varsin köyhä, radat hieman tasapaksut ja kilpailukeskuksen olisi ainakin yleisöä ajatellen voinut rakentaa toisin. Kenties pikamatkan ja sprintin yhdistelmä voisi olla myös mielenkiintoisempi muutaman tunnin huilin ja takaa-ajon muodossa? Mutta kaikesta huolimatta – parhaat urheilijat olivat kärjessä ja erityisesti suomalaismiesten hyvä kokonaispanos ilahdutti mieltäni, vaikka aivan huippujuoksuja ei keltään nähtykään.

Tukholman KnockOut-sprintti sai kilpailijoilta ja valmentajilta lähes yksinomaan positiivista, jopa ihastunutta palautetta. Moni kysyi jopa ääneen, tulisiko sprintti muuttaa kokonaan KnockOut -tyyliseksi. Sekä valmentajille että urheilijoille kilpailumuoto tarjoaa aivan uusia taktis-taidollisia ulottuvuuksia. Olen harvoin kisapäivän aikana tuntenut oloani valmentajana yhtä mielekkääksi kuin Tukholmassa; kisa-analyysi > seuraavan kisan osanottajalista > taktiset kuviot läpi urheilijoiden kanssa > uusi startti > jne… Tunnelma Gamla Stanissa oli todella hieno ja hektinen, jotain aivan muuta kuin suunnistuskisoissa yleensä. Nähtävästi TV-lähetys ei pystynyt tuomaan tapahtumia kotikatsomoihin yhtä tehokkaasti; kameroiden määrä oli liian pieni ja gps-lähettimiä ei korttelissa voinut käyttää. Aika näyttää onko KnockOut tullut jäädäkseen, ainakin se sai Tukholmassa erittäin hyvän kasteen.

Gjövikin takaa-ajokisa juostiin pienipiirteisessä ja varsin tiheässä maastossa jossa tilanteet vaihtelivat ja virheen mahdollisuus oli jatkuvasti läsnä. Kisasta muodostui suunnistusviihdettä parhaimmillaan, kuten takaa-ajoista ja yhteislähtökisoista useimmiten, haastavuudesta ja luonnonmukaisuudesta tinkimättä.

Kaiken kaikkiaan suunniteltua pienemmällä budjetilla läpiviety NORT oli positiivinen kokemus ja toivon, että uskoa sarjan kehittämiseen johtoportaassa edelleen riittää. Toivottavasti ensi vuonna kisoja olisi jo 1-2 enemmän ja tarjolla huippumaastoja sekä viimeisteltyjä kisaformaatteja ammattimaisesti toteutettuna. NORT on ensi vuonna myös alkukauden ainoa arvokisaviikko, joten uskon että mukana tulevat olemaan kaikki maailman parhaat suunnistajat.

Haasteena NORTin tulevaisuudelle ovat oikean ajankohdan ja osaavien järjestäjien sekä sponsorien löytäminen, sekä myös suunnistusväen – jopa muutamien huippujen – asenteellisuus, mutta sillehän eivät mahda mitään ketkään muut kuin he itse. Laajaa näkökulmaa tarvitaan suunnistuksessa sekä monipuoliseen harjoitteluun, huippusuorituksiin erilaisissa maastoissa että lajin kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Vain lajifriikkejä kiinnostavien PM-kisojen aika on auttamatta ohi. Kansainvälinen huippusuunnistus voi selviytyä TV- ja olympialajien puristuksessa vain jos se saadaan yleisön näkyville ja pystytään tarjoamaan tapahtumia jotka kiinnostavat TV-yhtiöitä, sponsoreita ja myös suunnistusta harrastamattomia. Vauhdikkaat ja yleisöönmenevät kisat eivät vie mitään pois perinteiseltä metsäsuunnistukselta, sellaisia kun ovat kansainväliset kisat ovat olleet jo vuosia – fakta jota osa suomalaissuunnistajista ei ole vielä huomannut tai hyväksynyt. Kytäjä-Jukola ja Tukholman KnockOut ovat saman lajin ääripäät – molempia tarvitaan, molemmissa parhaat menestyvät – usein vieläpä samat, ammattimaisesti suunnistukseen asennoituvat, taitavat, kovakuntoiset ja ennakkoluulottomat urheilijat.

Näitä ominaisuuksia kaivataan myös suomalaishuipuilta, jotta alkukauden tahmeus ja ailahtelu saadaan keskikesän aikana muutettua vauhdikkaiksi ja virheettömiksi suorituksiksi Trondheimin MM-kisoissa. Uskon, että parhaat urheilijamme tietävät mistä kenkä on puristanut ja mitä on tehtävä, jotta kunto ja kisasuoritukset lähtevät kesän mittaan kiihtyvään nousuun. Trondheimin raskaat ja vaativat maastot sopivat takuuvarmasti meille Bulgariaa, Tuusulaa ja Tukholmaa paremmin. Mutta mikään tae menestykselle ne eivät ole – kunnon on oltava rautaa ja suoritusten virheettömiä ja vapautuneita. Tulevien viikkojen aikana kaikki energia ja osaaminen onkin suunnattava vauhdin ja kisasäätöjen löytämiseen ja hiomiseen.

Positiivinen ja nälkäinen fiilis ovat tässä kaiken A&O. On uskottava omaan tekemiseen, osaamiseen ja mahdollisuuksiin tehdä huippusuorituksia. Toisin sanoen on keskityttävä asioihin ja harjoitteisiin, joilla kunto-ominaisuudet, suoritusvarmuus ja itseluottamus nousevat sille tasolle joihin omat ominaisuudet ja vuosien harjoittelu antavat edellytykset. Tarvitaan sekä erittäin kovia ja vaativia, henkisesti ja fyysisesti raskaita harjoituksia, että vastapainoksi uskallusta palautella ja nauttia kesäisistä luppopäivistä. Lisäksi oikeanlaista ravintoa, lihashuoltoa ja tulevien kisojen haasteiden sisäistämistä ja niihin valmistautumista.
Menestysuralla oleva urheilija näkee edessään mahdollisuuksia, ei uhkia tai epäonnistumisen pelkoa. Hän nauttii arvokisojen lähestymisestä ja tuskin malttaa odottaa niiden alkua sekä näkee sielunsa silmin itsensä onnistujana, saattaapa harjoitella huomaamattaan jopa voittotuuletuksia. Toivottavasti näitä urheilijoita Suomenmaasta heinäkuun helteillä löytyy.

Lähdetään positiivisin ja nälkäisin mielin kohti kesän hienoimpia suunnistusviikkoja!!

-Janne Salmi-

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail