”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”

Kesäkuun ensimmäinen lauantai, koulun salissa kaikaa Suvivirsi ja pian innokkaat koululaiset säntäävät todistukset käsissään heiluen ulos, kuin lehmät kevätniitylle. Vihdoinkin kesäloma on alkanut!!

Suvivirsi soi vielä päässäni ja tuo mieleeni muistoja omasta kouluajastani. Tosin siitä on jo niin kauan aikaa, että eivät edes sormet ja varpaat riitä vuosia laskemaan. Se oli sitä aikaa, jolloin ei vielä ollut väritelkkaria, ei internetiä, ei kännyköitä, eikä muitakaan ihmisten kanssakäymistä rajoittavia välineitä.

Siihen aikaan elämä helsinkiläisessä lähiössä oli kuin pienessä kylässä. Kaikki tunsivat toisensa ja lähiön lapset olivat yhteisiä, toisin sanoen aikuiset kasvattivat muittenkin mukuloita. Eipä se silloin mukulana tuntunut aina mukavalta, kun kaikki kolttosetkin tulivat saman tien vanhempien tietoon. Mutta näin jälkikäteen muisteltuna, olihan tuo yhteisöllisyys turvallinen tunne niin lapsille kuin aikuisillekin. Vanhemmat tiesivät lähes aina, missä ja miten se oma jälkikasvu vietti aikaa.

Ihaninta tuossa ajassa oli se, että aina pihalla oli kavereita ja porukkaan mahtui mukaan aina. En tiedä, kultaako aika muistot, mutta satunnaisia pieniä jäyniä lukuun ottamatta en muista kiusaamisia tai peleistä ulos jättämisiä olleen. Yhdessä pelattiin milloin mitäkin; kirkkistä, pesistä ja 10 tikkua laudalla. Välillä kiipeiltiin puissa vaatteet pihkassa ja joskus, tunnustettakoon se tässä, naapurin omenapuissa oksia ravistamassa.

Ei silloin taidettu puhua lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöistä, liikalihavuudesta tai räjähdysmäisesti kasvavasta diabeteksesta. Eikä koulukiusaamisesta, ei ainakaan samassa mittakaavassa kuin tänä päivänä.

Täytyy myöntää, että kaiholla muistelen noita aikoja, kun vietimme lähestulkoon kaiken vapaa-ajan ulkona; pihalla ja lähimetsässä. Sai mielikuvitus laukata ja raitis ilma yhdistettynä liikunnan riemuun piti mielen positiivisena, kehon vetreänä ja unen lahjat oikeilla kellon lyömillä.

Jos on totta, mitä mediassa joitakin päiviä sitten kirjoitettiin, etteivät kaupunkilaislapset erota koivua kuusesta, niin jossakin on mennyt päin mänty. Kyllä silloin olisi hyvä muistella niitä ”vanhoja hyviä aikoja” ja lähteä metsään tutustumaan luonnon ihmeisiin.

Näitä mietiskellessä toivotan kaikille aurinkoista ja leppoisaa kesää!

Sari Onninen
Sari Onninen
Facebooktwitterpinterestlinkedinmail