Innostavaa suunnistusta

Kevään suunnistuskausi on käynnistynyt mukavasti. Tossut on kaivettu talvisäilöstä ja rasteilla on käyty ahkerasti niin kisoissa kuin kuntorasteillakin. Seurojen suunnistuskoulut,  HIPPO-koulut ovat käynnistyneet tai käynnistymässä. Yhä useampi seura on ottanut ohjelmaan myös aikuisten suunnistuskoulujen tai Jukola-koulujen järjestämisen. Sekä uusia että kokeneita suunnistajia on runsaslukuisesti metsissä rastien haussa tänäkin vuonna.

Ratamestarit ovat talven mittaan suunnitelleet ja hioneet ratoja tarjotakseen kaikille sarjoille sopivia haasteita. Kilpailuissa suunnistajat sitten pääsevät halutessaan mittaamaan omia taitojaan ja kykyjään.

Haastavien rastivälien luominen sopiikin aikuisten sarjojen ratoihin ja kuuluukin niihin. Itse ainakin nautin radasta, jossa on rytmitystä sekä rastiväleistä, joissa reitinvalintaa tehdessään voi puntaroida eri vaihtoehtojen sopivuutta itselle. Siis radoista, joissa hoksottimiaan voi ja saa käyttää läpi koko radan.

Aloittelevalle suunnistajalle, on sitten kyse aikuisesta tai lapsesta, tarjottujen tehtävien tulee olla helppoja. Helppoja nimenomaan kokeneen suunnistajan näkökulmasta, helppona pidetty rata kun voi olla aloittelijalle vaikea. Suunnistustehtävien tulee siis olla sellaisia, että niistä varmasti selviytyy. Aloittelevien maaston edellytys on hyvä näkyvyys ja kulkukelpoisuus ja selkeät maastokohteet. Kartan on oltava ajantasainen. Maastosta tulisi löytyä johdattelevia kulku-uria: polkuja, teitä, ojia, kuviorajoja, pellonreunoja jne. Rastireitillä viitoitus tarjoaa yhden johdattelevan kulku-uran.

Rastireitti kilpailumuotona tarjoaakin mahdollisuuden pienten lasten kilpailujen järjestämisen missä tahansa Suomessa – myös ns. köyhemmissä maastonosissa. Kilpailumaaston ja kilpailukeskuksen valinnassa kun harvoin yllämainitut lasten ratojen edellytykset ovat niitä tekijöitä joiden perusteella valinta tehdään.

Lapsille kilpailutapahtuma on vielä taitojen opettelemista. Ratamestarin on siis pidettävä mielessä, että taidot RR-rataa kiertävällä ovat vielä hyvin vähäiset. Useimmille RR-rataa kiertävälle kaikki kilpailutoiminnot ovat uusia ja kisassa on monta jännityksen paikkaa. Pienelle lapselle jo yksin metsään lähteminen, ja varsinkin tuntemattomaan metsään, on iso askel. Metsä on monelle lapselle jännittävä ja ehkä vähän pelottavakin paikka. Jännitystä tuovat myös huoli rastien löytymisestä, maaliin tulosta, leimaamista jne.

Rastireitti tarjoaa aloitteleville pienille suunnistajille turvallisen mahdollisuuden harjoitella kilpailemista ilman eksymisen pelkoa. Nauhan ei siis ole tarkoitus olla ”simputtaja” vaan sen tulee tarjota tukea ja turvaa pienille aloitteleville suunnistajan aluille. Rastireitillä rastivälien suunnistustehtävät syntyvät kulku-urilla tapahtuvista valintatehtävistä – menisinkö polkua vai viitoitettua reittiä. Hyvin laadittu rastireittirata tarjoaa eritasoisia reitinvalintoja, joita kokemuksen myötä ja taitojen kasvaessa lapsi voi toteuttaa. Ratamestari voi olla tyytyväinen työhönsä, jos lapset maaliin tulleessaan toteavat: ”Hyvin meni, oli helppoa!”

Seurojen harjoituksissa tutuissa maastoissa voidaan lukuisin eri tavoin harjoitella suunnistamista ilman viitoitusnauhaa. Taitoja kartuttamalla mahdollistetaan sujuva siirtyminen rasti- ja tukireitiltä suoraan suunnistukseen.

Niin kilpailuissa kuin harjoituksissakin pitää tarjota aloitteleville paljon onnistumisen elämyksiä ja osaamisen tunnetta, jotta harrastus jatkuu. Iän, taitojen ja sarjojen vaihtumisen myötä myös suunnistustehtävien vaikeusaste voi kasvaa.

Rastireitti tarjoaa lapsille tuntemattomassa maastossa turvallisen tavan opetella kilpailemista. Ei mäkihyppääjääkään aloita hyppyjä K90 mäestä. Kuinka moni lapsi olisi jäänyt tulematta kilpailuihin tai ylipäätään lajin pariin, jos turvallista tukiviitoitusta ei olisi.

Antoisaa suunnistuskesää!

Anneli Miettinen
Anneli Miettinen

PS. Kesäkuun Leimaus-leirille Vuokattiin on ilmoittautunut ennätysmäärä 1700 suunnistajaa harjoittelemaan ja hiomaan suunnistustaitojaan. Nähdään Leimauksella!

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail