Pohjoismaiden suunnistusliitot kokoontuivat viime viikonloppuna perinteiseen Nord-kokoukseensa Pasilaan. Kansainvälisessä suunnistusyhteisössä näitä neljää useimmiten samanhenkistä liittoa kutsutaan raflaavasti pohjoismaiseksi mafiaksi, joka yhdessä Sveitsin kanssa maksaa Kansainväliselle suunnistusliitolle (IOF) suurimmat jäsenmaksut. Merkittäviä IOF-päätöksiä tehtäessä mafiamailla on muiden varsinaisten jäsenmaiden tavoin yksi ääni.
Viime viikonlopun tapaamisessa Nord-väkeä puhutti erityisesti suunnistuksen uudistettava MM-ohjelma, jota IOF on työstänyt vuodesta 2010 alkaen. Ennen uudistuksiin perehtymistä on paikallaan kerrata lajin MM-historiaa. Suunnistuksen ensimmäiset MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1966 Fiskarsissa, mistä alkaen kilpailumatkoina oli pitkä matka (lue normaalimatka) ja viesti kahden vuoden välein aina vuoteen 1989 asti. Poikkeuksen sääntöön tekivät vuodet 1978 ja 1979, jolloin MM-kisat järjestettiin vuoden välein. Vuonna 1991 ohjelmaan lisättiin pikamatka, jota hieman pidentämällä lanseerattiin keskimatka kymmentä vuotta myöhemmin. Tuolloin, 2001 Tampereella, ohjelmaan lisättiin pika-aikataululla myös sprintti, josta Park World Touria pyörittänyt organisaatio oli kehittelemässä omaa sprintti-MM-viikkoaan.
Vuoden 2003 jälkeen MM-kisat on järjestetty vuosittain pitkällä matkalla, keskimatkalla, sprintissä ja viestissä. IOF:n hallituksen marraskuussa julkistamassa ohjelmaesityksessä pitkän matkan ja keskimatkan karsinnat ovat poistuneet, uutena matkana on lisätty sprintin sekaviesti ja keskimatka on muutettu prologiksi ja takaa-ajofinaaliksi. Viime kesänä ohjelmaluonnos sai huippusuunnistajat tuoreeltaan takajaloilleen ja keräämään yli sadan nimen adressin tsekkiläisen Eva Jurenikovan masinoimana. Tällä ei lopulta ollut vaikutusta IOF:n hallituksen esitykseen, johon kansallisten liittojen tuli antaa vastineensa 15. tammikuuta mennessä. Tavoitteena on, että uudistettu MM-ohjelma olisi käytössä 2014 tai 2015 alkaen.
Pohjoismaiden keskinäiset näkemykset kansainvälisen liiton suunnitelmaan ovat olleet projektin käynnistyttyä jokseenkin samansuuntaisia, mutta lopullinen konsensus löytyi vasta Pasilasta, kreivin aikaan. Puheenjohtajat, toimitusjohtajat ja valmennusjohto arvioivat kolmea eri ohjelmamallia kahdeksan asettamansa kriteerin pohjalta:
– näkyvyys mediassa lisääntyy, erityisesti laadukkaan TV-tuotannon ansiosta
– kilpailut houkuttelevat yleisöä ja kumppaneita
– kilpailut ovat urheilullisesti ja teknisesti laadukkaita; parhaat voittavat
– osallistuvien maiden määrä kasvaa
– menestyvien maiden määrä kasvaa
– potentiaalisten järjestäjämaiden määrän kasvaa
– järjestelykustannukset laskevat
– osallistumiskustannukset laskevat
Perusteellisen arvioinnin jälkeen Pohjoismaat ovat jättäneet IOF:lle esityksen mallista, jossa MM-kisat jaetaan kahteen, vuorovuosin järjestettävään osioon. Nyansseihin menemättä perinteitä kunnioittava ”maastomoduli” koostuisi pitkästä matkasta, keskimatkasta ja viestistä sekä uutena MM-matkana yhteislähtökilpailusta (tai takaa-ajosta). Pitkällä matkalla ja keskimatkalla maiden väliseen paikkajakoon käytettäisiin maailmanrankiin perustuvaa maarankia, yhteislähdössä ja viestissä kaikilla mailla olisi yhdenvertainen osallistumisoikeus. ”Sprinttimodulissa” karsinnan ja väliaikalähdöllä käytävän finaalin rinnalle nostettaisiin maailmancupista (NORT) tuttu knock out -sprintti sekä sprinttiviesti miehille ja naisille erikseen. Vastaesitys säilyttää näin ollen vanhan, mutta katsoo myös tulevaisuuteen.
MM-kisaohjelman uudistuessa myös EM-kilpailut tulee järjestää vastaavalla tavalla: MM-kisojen maasto-osio samana vuonna EM-sprinttiosion kanssa ja MM-kisojen sprinttiosio samana vuonna EM-maastopaketin kanssa. Muutoinkin suunnistuksen kansainvälisen kilpailukalenterin kokonaisvaltainen arviointi ja uudistaminen on niputettava. Maailmancupin ja -rankin jatkokehittely on suotavaa ja lajin medianäkyvyyden eteen tulee tehdä työtä muutoinkin kuin MM-kisaviikkojen osalta.
Muistettakoon, että päätös tulevasta MM-ohjelmasta tehdään IOF:n kongressissa Sveitsin MM-kisojen yhteydessä heinäkuussa. IOF:n hallituksen ja Nord-maiden esityksen lisäksi esiin voi nousta muitakin vaihtoehtoisia malleja. Äänestyshetkellä ratkaisevaa on se, minkä mallin ns. pienet suunnistusmaat kokevat omakseen. Yksi asia on varmaa: riippumatta äänestystuloksesta uusi MM-ohjelma tulee jakamaan suunnistavan maailman mielipiteet vähintään kahtia.
Lue lisää:
– IOF:n esitys MM-ohjelmaksi 2.11.2011