Teknistä liikuntaa

Kävin tammikuussa Nuoren Suomen tulevaisuus 2020 -seminaarissa, jossa pohdittiin lasten ja nuorten liikunnan tilaa nyt ja tulevaisuudessa. Tilaisuudessa pidettiin monta ansiokasta esitystä ja muutama mielenkiintoinen kommentti ansaitsee tulla poimituksi.

– ”Koulutuntien ulkopuolinen liikunnan määrä on oikeasti huolestuttavan vähäinen. Muistakaa lukea taulukot tarkkaan, sillä tämäkin näyttää hyvältä kun muutetaan asteikkoa. ” Lääketieteen tohtori, johtaja Tommi Vasankari, UKK-instituutti

– ”Lasten kanssa liikuntaharrastuksen parissa vietetty aika ei ole menetystä, se on täysin päinvastoin.” Petteri Kilpinen, Nuori Suomi ry:n pj

– ”Lapsemme elävät tässä hetkessä ja toiminta on suunniteltava tämän päivän lähtökohdista. Pelikonsolit tarjoavat tänä päivänä samaa jännitystä kuin pihapelit aiemmin. ” Petteri Kilpinen

***

Pelikonsolit näyttelevät monen nykynuoren arjessa suurta roolia. Tämän päivän haaste onkin tarjota pelikonsolille vaihtoehtoinen riittävän hyvä liikunnallinen houkutus, mutta joskus asian voi kääntää toisin päin.

Nykypäivän pelikonsoli voi tarjota hyvin paljon liikunnallisessa mielessä mutta tässä piilee myös pieni riski, joka on hankintaa miettivän hyvä muistaa. Sain joulun alla ensimmäisen pelikonsolini ja heti parin viikon sisällä huomasin kuinka yksi liikeanturilla varustettu pelikonsoli voi tarjota hikeä, jännitystä, iloa sekä surua. Suru tuli siinä vaiheessa puseroon kun ovelle tultiin esitelmöimään kuinka tuollaiset pelikonsolit tai urheilupelit eivät ole kerrostalopelejä, eivät edes päivän tai varhaisen illan aikana. Jos yläkerran pöytä tärisee, niin siinä ei auta vaikka asunto olisi täynnä Jukolan voittajia tai MM-mitalisteja.

Ilo ja hiki pääsivät uuden liikuntaharrastuksen valloittaviksi tekijöiksi joulun tienoilla maaseudun rauhassa. Löysin samalla monia uusia lihasryhmiä kaiken sen nyrkkeilyn tai yleisurheilun jälkeen. Havahduin miettimään myös miltä suunnistuspeli tuntuisi uuden laitteen ja ohjaustavan kautta. Teknisesti toteutus olisi jo mahdollista nykyisiin tietokoneisiin. On olemassa muutama hyvä suunnistuspeli, USB-liitäntäistä liikeanturia on jo koekäytetty PC-tietokoneella ja jäljelle jäisi vain liiketunnistimen ohjauskomentojen yhdistäminen suunnistuspelin kontrolleihin.

Tosisuunnistajalle voisi tarjota pelikartan tulostusmahdollisuuden kotona, jolloin kartanlukuliikettä tehdessä kädessä olisikin ihan oikea kartta. Kääntyminen pitäisi ohjata sivuttain tai hieman vinoon juoksulla, sillä 360-asteen näyttötekniikat ovat vielä harvassa. Oletusarvoisesti liikeanturin edessä juostaan paikallaan ja sitä kovempaa pääsee mitä korkeammalle ja nopeammin polvea nostaa. Ehkä siksi peliin pitäisi hyväksyä myös alle kolmen minuutin supermicrosprint, sillä 95-minuuttinen pitkä matka polvennostojuoksuna voisi olla jopa tosisuunnistajan mukavuuskynnyksen yläpuolella.

Lennokkaita ajatuksia mutta ehkä kohta myös todellisuutta. Lennokkuutta ei löydy ainakaan tämän talven lumihangessa tehdyistä taitoharjoituksista ja se pistää miettimään kaikenlaisia korvaavia vaihtoehtoja. Ja mikä ettei, interaktiivinen suunnistuspeli saattaisi innostaa myös osaa perinteisestä pelisukupolvesta.

Liikunnallista talvea myös vaihtoehtoisia liikuntamuotoja miettien!

Timo Mikkola
Timo Mikkola
Facebooktwitterpinterestlinkedinmail