Talentit, talenttileiri ja talenttivalmennus ovat tuoreen päävalmentajamme ideoimia uudistuksia maajoukkuevalmennuksessa. Juha Taini esitteli lokakuussa ajatuksiaan Kartan kääntöpuolen blogissaan ”Lahjakkuutta etsimässä”. AV-testit olivat silloin edessä ja talenttikuvion suunnitelmat vielä nuorten osalta kesken.
Ajattelin tässä jutussa kertoa ajatuksiani talenttikuvioon liittyen nuorten maajoukkuevalmentajana ja tuoreena nuorten olympiavalmentajana. Oletan, että ”talentti”-käsite on herättänyt kentällä keskustelua ja ehkä kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastausta. Päävalmentajamme valitsema suunta on mielestäni oikea. Tavoitteena on pyrkiä keskitetymmin vaikuttamaan nuoren urheilijan kehittymiseen aikuishuipuksi ja kohdentaa voimavaroja urheilijan arkivalmentautumiseen. Vaikka kaikista menestyneimmistäkään nuorista ei tulisi aikuishuippuja, pitää meillä olla tavoitteena tukea parhaiden nuorten urheilijoidemme kehittymistä kohti kansainvälistä huippua.
Terveellä pohjalla ollessaan tavoitteesta ei tule pakkomiellettä urheilijalle eikä valmentajalle, vaan se antaa nuorelle valmiuksia elämässä yleensä riippumatta siitä, tuleeko hänestä aikuishuippu. Tärkeintä on yhteistyö aikuisten ja nuorten maajoukkueen välillä, mitä on ollut liian vähän ennen talenttisuunnitelmia. Talentteja ovat kaikki 17-25-vuotiaat suunnistajalupaukset, minkä jo sinänsä pitäisi pehmentää kynnystä 20-21-vuotiaiden välillä.
Siirtyminen nuorista aikuisiin on joka tapauksessa suuri askel, mutta tavoitteena voi silti olla tasainen kehitys koko ajan. Uskon, että 17-20-vuotiaille nuoremmille talenteille yhteinen infoleiri ja talenttileiri aikuisten kanssa avaavat silmiä ja ovat innostavia harjoitushetkiä. Nuorten maajoukkueessa on kaksi tavoitetta ylitse muiden: kasvaminen urheilijana kansainväliseksi aikuishuipuksi ja menestyminen nuorten MM-kisoissa (JWOC). Tiedän joidenkin ajattelevan, että nämä tavoitteet ovat osin ristiriitaisia, mutta mielestäni ne ovat hyvin yhtenevät. Kansainväliseksi aikuishuipuksi kasvetaan usein nuorten MM-kisoissa menestymisen kautta.
Erityisesti miesten puolella on 2000-luvulta vahvoja esimerkkejä, kuten Olav Lundanes ja Matias Merz. Kansainväliset arvokisakokemukset nuorena ja suorituspaineiden hallinnan opettelu silloin helpottavat haastetta läpimurtoon aikuisten kovemmassa kilpailussa. Siksi voidaan sanoa, että nuorten arvokisat ovat osa nuoren kehitystä matkalla aikuishuipuksi.
Talenttien ”metsästys” jakautuu eri vaiheisiin, joissa kisamenestyksen lisäksi painotetaan lajinomaisia fyysisiä testejä, nuoren urheilijan ymmärrystä kokonaisvaltaisesta valmentautumisestaan ja hänen sitoutumistaan itsensä kehittämiseen huippu-urheilijaksi. Ensimmäinen vaihe toteutettiin alueellisina rata- ja maastotesteinä (ja samalla nostettiin valtakunnallisesti esille alueelliset maastotestiradat). Toisessa vaiheessa nuorille talenttiehdokkaille lähetettiin taustakartoituskysely, jossa urheilijat joutuivat pohtimaan omaa valmentautumistaan kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään (fyysisen) harjoittelun kautta. Asioiden miettiminen on ensimmäinen askel kehitykseen.
Kisamenestyksen ja AV-testien perusteella valittiin nuorten maajoukkuetalentit eli Pohjola-ryhmä, johon kuuluu 7 tyttöä ja 7 poikaa. Pohjolaryhmäläiset ovat luottamuksensa ansainneet näytöillään, mutta ovat mukana talenttikartoituksessa ja talenttileirin testauksessa kehittääkseen valmentautumistaan. Talenttikartoituskyselyn jälkeen helmikuun talenttileirille on kutsuttu Pohjola-ryhmän lisäksi 9 poikaa ja 11 tyttöä pääasiassa kisamenestyskriteerein, koska motivaatiopulaa ei näytä nuorilla lupauksillamme olevan.
Motivaation paras mittari on innostunut asenne testaukseen, halu laittaa itsensä täysillä peliin kehittyäkseen urheilijana ja parhaimmillaan kaverin kannustaminen huippusuorituksiin. Helmikuun talenttileirin jälkeen valitaan nuoria talentteja 10 lisää Pohjola-ryhmän rinnalle painottaen testejä ja kisamenestystä yhtä paljon. Talenttileirille kannattaa valmistautua kuin tärkeään kisaan, sillä valtakunnalliset testit ovat parasta arvokisaharjoittelua.
Rauhallista Joulua!
-Jani Lakanen-