Ripaus tuuria vai hippunen taitoa?

Suunnistajilla on taas viikonvaihteessa mainio tilaisuus osoittaa lajituntemustaan. Paitsi itselle myös muille. Pelaamalla Veikkauksen pelikohteena olevia Jukolan ja Venlojen viestejä. Pelikohteita on tarjolla sen verran monta, että valinnan varaa piisaa jokaiselle. Ja jos ei pääse yksimielisyyteen itsensä kanssa, kannattaa pistää pennoset useampaan riviin.

Suunnistuksen vedonlyöntikohteissa on perinteisesti ollut varsin kovia kertoimia. Ja monet pelaajathan hakevat nimenomaan isoja kertoimia. Kovat kertoimet juontavat juurensa yllätyksellisyyteen, joka suunnistukseen oman lisäarvonsa aina tuo. Kun voittajaehdokas pitää haravoida parinkymmenen ehdokkaan joukosta, on pelivaraa aina enemmän.

Hyvään vedonlyöntiin tarvitaan aina hippunen taitoa tai ainakin ripaus tuuria. Noin kymmenen vuoden takaa muistuu mieleen eräs suunnistuksen pelikohde: PWT-kisa Suomenlinnassa. Kun Suomenlinnan lautta meni nenän edestä, päätimme porukalla käyttää jäljellä olevan ajan ennen seuraavaa lauttaa lajin– ja kenties vähän omaksikin hyödyksi, ja kävimme viime hetkellä vetämässä läheisellä ärkkärillä vedonlyönnit tiskiin. Itselläni on yleensä vedonlyönnissä kaksi taktiikkaa: joko järjellä tai tunteella, ja löysin helposti muka varmat ehdokkaat sekä miesten että naisten voittajaksi.

Kaverilla oli taktiikka hieman hakusessa, ja seuraava lauttakin meinasi jo lähteä. Viime hetkellä kaveri päätti heittää riviinsä uunista viimeisen parin, jolla siis oli listan korkein kerroin: Hanne Staff ja Juri Omeltsenko. Helppo siinä oli naureskella tälle taktiikalle – ainakin vielä lauttamatkalla. Todellisia asiantuntijoita!

Nimenomaan, sillä Staff ja Omeltsenko sen kisan lopulta niukasti veivät. Ja kerroin oli vaatimattomasti 450 ja risat. Ihan hyvä saldo markalla eli se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.

Tehdään hyviä vetoja!

Pirjo Valjanen
Pirjo Valjanen