Tarkkuussuunnistus on yksi Suunnistusliiton neljästä kilpailulajista. Näistä pienimpänä se tuntuu olevan suurelle yleisölle ja isolle osalle suunnistajiakin melko tuntematon. Tarkastin Vapaasta tietosanakirjasta, Wikipediasta, mitä siellä sanotaan tarkkuussuunnistuksesta. Käytännössä ei mitään! Sieltä löytyi ainoastaan linkki Sippurastin sivuille ja kehotus Luo sivu Tarkkuussuunnistus tähän wikiin. Suunnistusliiton verkkosivuilta sentään löytyvät lajin perustiedot ja erilaisia muita ohjeita kilpailun järjestämiseen. Tuo Wikipedian tiedon aukko täytyy kyllä pikaisesti korjata!
Tarkkuussuunnistus on vielä varsin nuori laji. Esimerkiksi maailmanmestaruuksista on kilpailtu vasta vuodesta 2004 alkaen. Tarkkuussuunnistuksen harrastajamäärät ovat Suomessa melko pieniä, eikä kansallisia kilpailujakaan ole ollut kuin kymmenkunta vuodessa. Kokemäellä oli viime syksynä SM-kilpailussa 65 osallistujaa. Osallistujista suurempi osa pystyy kilpailemaan normaalisti myös suunnistuksessa. Kansallisissa ja SM-kilpailuissa kaikki kilpailevat tasa-arvoisina yhdessä sarjassa. MM- ja EM-kilpailuissa on sekä avoin että paralympaisarja. Eniten lajin harrastajia on Ruotsissa, mutta ei laji ole suuri sielläkään. Naapurimaan kilpailukalenterissa on tänä vuonna noin 30 kilpailua ja lisäksi suurin tapahtuma, O-Ringen Pre-O, missä viime vuoden tulosten perusteella oli reilut sata kilpailijaa.
Tarkkuussuunnistusta kannattaa jokaisen suunnistajan joskus kokeilla. Itse olen osallistunut muutamiin tapahtumiin parin viime vuoden aikana ja vaikka en lajia aktiivisesti harrastakaan, olen havainnut tarkkuussuunnistuksen tukevan hyvin suunnistusharrastustani. Myös ratamestareille ja kartantekijöille on hyötyä tutustua joskus tarkkuussuunnistukseen.
Satunnaisesta kokeilijasta saattaa tuntua, että tarkkuussuunnistus on säännöillä kikkailua ja rastilipun paikan tarkkuus on välillä liiankin korostunut. Osittain tämä pitää minustakin paikkansa. Tarkkuussuunnistusmaajoukkueemme vakiokalustoon kuuluva Jari Turto on usein sanonut että ”Suunnistuksessa 30 % rastilipuista on tarkkuussuunnistajan näkökulmasta tarkasteltuna väärissä paikoissa”. Seuraavassa lauseessa hän tosin on aina todennut, että ”Tällä ei kuitenkaan ole juuri mitään merkitystä suunnistuskilpailun kulkuun”. Tässä Jarin viisaudessa piilee lajin opettavainen puoli. Tarkkuussuunnistuksessa joutuu ajattelemaan ja pohtimaan esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
– Mikä on rastilipun oikea paikka jos määritteenä on esimerkiksi notko tai notkon yläosa?
– Mikä ero on kumpareen kaakkoisjuurella ja kumpareen kaakkoisosalla?
– Missä karttaan piirretty korkeuskäyrä kulkee maastossa?
Tarkkuussuunnistus sopii hyvin myös lasten suunnistuskoulutukseen. Keväällä olin isäntänä Lahden Suunnistajat -37:n järjestämässä Suunnistusliiton Juhlarastitapahtumassa Tapanilassa. Kyseessä oli hyvin järjestetty Rastiseikkailutapahtuma. Yhtenä osana oli myös yksinkertainen tarkkuussuunnistus. Lapset oppivat hyvin nopeasti lajin idean ja moni heistä esitteli ylpeänä kuinka sai kaikki neljä tehtävää oikein. Lapsille tarkoitetut tehtävät on helppo toteuttaa ja ne kehittävät hyvin kartanlukutaitoa. Tavallinen suunnistuskartta mittakaavassa 1:5000 tai sprinttikartta sopivat mainiosti erilaisiin tarkkuussuunnistuksen kokeiluihin.
Jos tuntuu että laji saattaisi kiinnostaa, tutustu ensin Suunnistusliiton verkkosivuilta löytyviin tarkkuussuunnistuksen ohjeisiin. Tarkkuussuunnistuksen tekniset ohjeet on erityisen oleellinen tutustumiskohde, koska sieltä löytyy myös erilaisia tapoja joita käyttäen tehtäviä ratkotaan. Tarkkuussuunnistuksen oma kilpailukalenteri löytyy Kilpailutoiminnan sivuilta. Ennen Keravan Urheilijoiden järjestämää SM-kilpailua on valitettavan vähän harjoittelumahdollisuuksia, mutta tämä ei ole este kisaan osallistumiselle. Itsekin menin viime syksynä parin kokeilukerran jälkeen suoraan SM-kilpailuun.
Hyvää Juhannusta!
