Nuorten seuravalmennus suunnistusseurassa
Valmentajakoulutuksen taso 1
Julkaistu Suunnistajassa 6 / 2014
Nuorten seuravalmennus suunnistusseurassa -koulutuksen kautta halutaan vaikuttaa seurojen toimintaan. Hyvä seuratoiminta on aktiivista ja monipuolista, ja se on erilaista eri ikäryhmissä.
Parhaimmillaan toimintaa on vetämässä useita koulutettuja valmentajia, joilla on tukenaan verkostoa eri seuroista tai eri lajeista. Hyvällä suunnittelulla ja yhteistyöllä saadaan vetovastuita jaettua ja yhden valmentajan kuormitusta pienemmäksi.
Aktiivinen seuratoiminta tarjoaa nuorille vähintään yhden harjoituksen viikossa tai kahdessa, mielellään useampia harjoituksia viikossa. Fyysinen monipuolisuus toteutuu sekä yksittäisen harjoituksen sisällä että pidemmällä ajanjaksolla ja erityisesti vuositasolla. Aktiivinen seura tarjoaa harjoitustoimintaa ympäri vuoden. Ympärivuotisuus voi koostua myös eri lajien tiiviistä yhteistyöstä harjoitustoiminnan toteutuksessa.
Nuorten seuratoiminta on innostusta lisäävää ja nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa toiminnan sisältöön. Kalenteri sisältää tapahtumia ja kohtaamisia, joissa on mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tällaisia ovat illanvietot, kisareissut, kesäretket vaikkapa meloen, talviretket hiihtäen ja monenlaiset leirit.
Perheet ovat tärkeitä kumppaneita seuroille. Kannustus lajiin ja urheiluun tulee kotoa. Koti opettaa urheilulliseen elämäntapaan, joka tarkoittaa säännöllistä unirytmiä, terveellistä ja säännöllistä syömistä sekä runsasta liikkumista.
Toiminnan luonne on erilaista eri ikäryhmissä
Noin 11–13-vuotiaana on tärkeää saada kokoon paljon monipuolista liikkumista sekä toistoja ja toistoja. Määrä kertyy seuran harjoituksista, leireiltä, muiden lajien harjoituksista ja omatoimisesta liikkumisesta. Osa nuorista on vasta aloittanut lajin, joten harjoituksia on yksilöllistettävä ja tarjottava monen tasoisia vaihtoehtoja.
Ryhmäytyminen käynnistyy, mutta aikuisen tuki ja ”johtajan” rooli on erityisen tärkeä. Innostus lajiin syntyy positiivisten kokemusten ja hyvän kaveripiirin ansioista. Aktiivinen, nuortensilmissä mielekäs ja urheilullinen toiminta kasvattaa lajiin.
Noin 13–15 vuoden iässä harjoitellaan harjoittelemista. Liikkumisen määrä ja monipuolisuus kertyvät edelleen seuran harjoituksista, leireiltä, muiden lajien harjoituksista ja omatoimisesta liikkumisesta. Seuran harjoituksissa opitaan toimintamalleja vähitellen käynnistyvään omaehtoiseen harjoitteluun.
Kiinnostus omaehtoiseen harjoitteluun tai harjoitteluun valmentajan valmennuksessa syttyy eri aikaan eri nuorilla. Kaikki eivät halua lähteä tavoitteellisen urheilemisen polulle. Onnistunut seuratoiminta antaa mahdollisuuden yksilölliseen kehittymisen tahtiin ja yksilöllisiin motivaatioratkaisuihin.
Ryhmä on tässä iässä tärkeä urheilullinen viitekehys. Jos omassa seurassa on vähän nuoria, kannattaa toteuttaa usean seuran yhteinen harjoitusryhmä tai muu toimiva ratkaisu.
Moni nuori kaipaa henkilökohtaista tukihenkilöä, joka on kiinnostunut hänen harrastuksestaan ja tukee harrastuksessa. Tukihenkilö voi pitää pienelle nuorten ryhmälle ryhmän omia harjoituksia tai palavereita.
Osa 15–17-vuotiaista etenee tiiviisti tavoitteellisen urheilun polulla ja kaipaa henkilökohtaista valmennusta. Valmentajakoulutuksen tasolla 2 saa oppia henkilökohtaiseen valmentamiseen.
Hyvä seuratoiminta mahdollistaa erilaisia polkuja ja eritahtisia polkuja. Osa nuorista on mukana lajissa kevyemmin tavoittein tai kiinnostuu tavoitteellisesta urheilusta vasta myöhemmin. Kun seuran harjoitustoiminta on joustava ja tarjoaa eritasoisia vaihtoehtoja, ovat nuoret innolla mukana toiminnassa ja kehittyvät suunnistajina.
Ryhmänä toimiminen on nuorille tärkeää ja antaa elinvoimaa lajissa. Seuratoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa kannattaa panostaa paljon kuulumisen tunteen kehittymiseen. Se on yksi tärkeimmistä urheilun voimavaroista.