Muutkin mokaa

Harvoin on suunnistuksen kotimaista kilpailukautta päästy avaamaan kuluvan kevään kaltaisissa olosuhteissa. Lumesta ei ole rastikansan kevätkarkeloissa ollut tietoakaan ja erinomaisten olosuhteiden lisäksi järjestelyt ovat olleet itse kiertämissäni tapahtumissa taattua suomalaista laatua, ns. Jukola klassia.

Kauden alun kuumin peruna ovatkin olleet kansainvälisten arvokilpailujen järjestelyt. Turkin maailmancupavauksessa helmi-maaliskuun vaihteessa selvittiin vielä ilman suurempia murheita, mutta huhtikuussa Mr Murphy puuttui peliin. Espanjan maailmancupissa toimitsijat kolasivat osan rasteista talteen miesten pitkän matkan kisan ollessa vielä käynnissä, mikä johti kilpailun mitätöimiseen. Tämä oli alkusoittoa sille, mitä piti tuleman seuraavalla viikolla.

Pauli Hanhiniemi julkaisi sopivasti Portugalissa käynnistyneiden EM-kisojen aikoihin uutuussinglensä Muutkin mokaa. Portugalilaiset nimittäin jatkoivat naapureiden viitoittamalla tiellä. Keskimatkan karsinnassa oli rasteja väärässä paikassa ja kartassa selkeitä virheitä. Päätös karsinnan mitätöimisestä viipyi tuskallisen myöhään ja lopulta finaaliin starttasivat käänteisessä maailmanrankijärjestyksessä kaikki karsinnassa kisanneet. Jotta kaikki olisi ”täydellistä”, pitkän matkan finaalin kartta ratoineen lipsahti kisaa edeltävänä iltana epähuomiossa järjestäjien nettisivuille, josta se levisi alta aikayksikön sosiaaliseen mediaan. Järjestäjät eivät olisi halunneet virhettään tässäkään tapauksessa myöntää, vaan olisivat juoksuttaneet kilpailijoita jo julkisilla radoilla. Mm. suomalaisten painostamana järki lopulta voitti ja pitkän matkan finaaliin startattiin uusituilla radoilla alkuperäisestä aikataulussa myöhässä. Vielä EM-kisaviikon päättäneessä viestissä kilpailijoille annettiin vääriä gps-seurantalaitteita, millä oli onneksi vaikutusta vain kisan seurattavuuteen. Tähän oli jo totuttu, sillä EM-kisojen tulospalvelu ja mediapalvelut eivät muutoinkaan olleet kisojen arvon edellyttämällä tasolla. Lyhykäisesti summaten viikko oli huonoa mainosta lajille.

Alkeellisia virheitä, kyllä! En kuitenkaan osoita syyttävää sormea kokemattomien kilpailujärjestäjien suuntaan. Nähdyt ja koetut ongelmat juontavat kansainvälisen suunnistusliiton IOF:n strategiaan ja politiikkaan myöntää arvokilpailuja ”uusiin” maihin. Tässä suuntauksessa sinänsä ei ole mitään väärää, mutta kilpailujen laadun varmistamiseen ja valvontaan olisi samalla osoitettava nykyistä huomattavasti enemmän resursseja! Ammattimaisesti valmentautuvien huippujen näkökulmasta on EM-kisoissa nähty harrastelijamainen järjestelyjen taso äärimmäisen turhauttavaa eikä IOF voi tämän jälkeen vain levitellä käsiään. Yksi ammattitaitoinenkaan kansainvälinen valvoja ei voi kilpailujen laatua varmistaa, mikäli järjestäjillä ei osaaminen riitä ja suunta on hukassa. Jo perustetun IOF:n työryhmän agendalla on arvokisaohjelman muokkaaminen ja siinä yhteydessä soisi tartuttavan myös kisojen laadun varmistamiseen. Toivottavasti ryhmän työn tuloksia ei tarvitse odottaa pitkään.

Mielipiteitä ja ohjeita tilanteen parantamiseksi on netti pullollaan enkä aio listata parhaita ja rakentavimpia tähän. Sen sijaan kannattaa lukaista vaikkapa maailmanmestari Janne Salmen Facebook-postaus tai Eva Jurenikovan blogikirjoitus aiheesta ja siirtää sen jälkeen katse tulevaan. Ensi viikonloppuna 10-milassa tulospalvelu toimii moitteettomasti, kovassa vireessä olevat terä(s)miehet ottavat leiman joka rastilta eikä kukaan mokaa! Sitä paitsi – suunnistajan joulukin on jo ovella – Jukolaan on aikaa vain reilu kuukausi.

Petteri Kähäri
Petteri Kähäri
Facebooktwitterpinterestlinkedinmail