Jalkapallon Veikkausliigalla oli muutamia vuosia sitten slogan ”Jalkapallo on parasta paikan päällä”. Niin monta peliä nähneenä allekirjoitan tuon sanoman täysin, mutta laajenna sitä muuhunkin urheiluun. Televisioinnista on tullut lajin tai tapahtuman statussymboli. Jos et näy televisiossa, et ole olemassa. Näkyvyydessä ja suuren yleisön tietoon pääsemisessä lause pätee moneen tilanteeseen, mutta silti uskallan väittää, että moni laji on parempaa livenä.
Kollegani Timo Mikkola hehkutti viime viikolla Kartan kääntöpuolella Ruotsin EM-kisojen tunnelmaa. Vaikka tv-tuotanto olisi viety kuinka huipputasoon, ei paikan päällä koettua tunnelmaa korvaa mikään. Vaikka tv:ssä näkee paremmin tilanteet, tapahtumat ja monet yksityiskohdat hidastuksina, jää iso osa kameroiden ulottumattomiin.
Esimerkiksi viime viikonloppuna SM-erikoispitkillä Kortesjärvellä kaikki odottivat maalialueella, että Petteri Muukkonen tulee mestarina maaliin. Kuuluttajakin oli jo valmiina julistamaan kisan voittajan, kun selvisi, että Muukkonen oli keskeyttänyt kilpailun. TV:ssä gps-seurannan avulla keskeyttäminen olisi näkynyt nopeasti, nyt se oli kaikille paikan päällä suuri yllätys.
Itse kisapaikalle saapuminen on jo oma kokemuksensa: löytääkö paikalle, minkälainen tapahtuma on edessä tai näkyykö tuttuja. Puhumattakaan itse tapahtumasta: auringon paiste tai vesisade, grillimakkaran maku ja se tunne, kun astuu nilkkoja myöten lehmän paskaan. Sitä tunnetta – eikä ainakaan sitä hajua – pysty aistimaan television kautta.
Äitini on vankkumaton urheiluintoilija. Hän sekä käy aktiivisesti erilaisissa urheilutapahtumissa että viettää paljon aikaa tv:n ääressä. Viimevuosien aikana hänellä on ollut tapana valvoa yksi yö vuodessa. Tuo yö on Jukolan viesti. Ja ei, hän ei ole suunnistajia. Kesäyö kuulemma kuluu kuin siivillä seuraten tv:stä viestin draamaa. Ja aina välillä netistä täytyy käydä katsomassa tilanteita, miten oman poika selviää maastossa. Nyt kun Jukolan viesti on naapurikaupungissa, uskaltaa äitinikin hypätä HSL:n bussiin ja lähteä paikan päälle katsomaan suurtapahtumaa. Odotan mielenkiinnolla raporttia siitä, miten kisapaikalla live-seuranta eroaa kotisohvan live-seurannasta.
Itse olen omaan kesän to do -listaan merkinnyt ”Mene pesäpallo-otteluun”, vaikka en edes ole lajin suurin ystävä. Uskon silti, että olen sen jälkeen taas kokenut jotain sellaista, mitä en voi television välityksellä kokea.
Tämän kirjoituksen myötä haluankin kannustaa kaikkia lukijoita lähtemään ennakkoluulottomasti johonkin kesäisen Suomen urheilutapahtumaan ihan paikan päälle, ihan vain katsojana.
Sillä urheilu on parasta paikan päällä!
