Kausi 2011 saa alkaa

Vihdoinkin, on tällä viikolla moni suunnistajaihminen mitä todennäköisimmin todennut vilkaistessaan pikkuhiljaa lumen alta paljastuvia mäenrinteitä ja kallionkoloja lenkkireiteillään ja teiden varsilla. Kauan odotettu sulan maan kilpailukausi polkaistaan pääsiäisviikonloppuna käyntiin toden teolla FinnSpringin ja Silja-rastien yhteydessä. Kuntorastikausi on niin ikään jo meneillään ja pikaisen vilkaisun perusteella kävijämäärät eri paikkakunnilla ovat edelleen mukavassa nosteessa. Hyvä niin. Kuntoilijalle aavistuksen verran myöhäinen kevät tuskin juuri tunnekuohuja pään sisällä aiheuttaa – samahan se on vaikka ne nastarit tai nappulatossut pölyttyisivät siellä kaapin pohjalla pari viikkoa normaalia pidempään. Sen sijaan huippusuunnistajilla tilanne on aavistuksen verran toinen. Sää- ja lumitilannekarttoja onkin tullut kyttäiltyä viimeisen kuukauden aikana kohtuullisen taajaan.

Marraskuun puolivälistä huhtikuun puoleen väliin ulottuva viiden kuukauden jakso oli täyttä talvea lähes joka ikinen päivä. Sanonta ”suunnistaja tehdään talvella” on sikäli nurinkurinen, että juuri tuo ajanjakso on taitoharjoittelun kannalta paitsi oleellinen myös hyvin haastava. Onhan kuitenkin niin, että kisakauden alkaessa on turha kuvitella olevansa yhtään aikaisempaa nopeampi tai taitavampi suunnistaja, mikäli sen eteen ei ole talven aikana tehty töitä.

Harjoituskauden aikana huippusuunnistaja on tietyllä tapaa pakotettu kompromisseihin taitoharjoittelun osalta, kun harjoitusmaastot ovat koko talven ajan läpeensä lumella kyllästettyjä. Moni hakee helpotusta sulan maan leireiltä, jotkut viettävät ulkomailla talven aikana pidempiäkin jaksoja. Kompromisseista huolimatta myös Suomessa on talvella mahdollista kehittää suunnistustaitoa, siihen vain vaaditaan viitseliäisyyttä ja välillä jopa kekseliäisyyttäkin. Jo pienet ärsykkeet karttaharjoittelun osalta pitävät sopivasti suunnistusrutiineja yllä ja erikoisharjoittelukin onnistuu siihen sopivat tavat ja kartat valitsemalla. Itse olen omassa harjoitustarjonnassani pyrkinyt tarjoamaan olosuhteet huomioon ottaen mahdollisimman laadukkaita harjoituksia läpi lumisen talven. Tämä on tarkoittanut lähinnä sprintti- ja korttelisuunnistukseen painottuvia harjoituksia, mutta onpa välillä tehty alamäkisuunnistusvetoja polviin asti ulottuvassa hangessakin.

Varsinaisten ”käytännön” harjoitusten lisäksi tarjontaan on kuulunut jo pari vuotta olennaisena osana taidon kuivaharjoittelu eli Table’O-harjoitukset. Table’O:n avulla pyritään kehittämään ennen kaikkea suunnistajan hahmotuskykyä, reitinvalintataitoja sekä olennaisten kohteiden ymmärtämistä ja käyttöä rastivälin toteuttamisessa. Myös uusiin maastotyyppeihin totuttautuminen teoriatasolla on yksi Table’O-harjoittelun suurimmista hyödyistä.

Uusimpana lisänä taitoharjoitteluun, tai oikeastaan sen analysointiin, on tänä talvena ollut Pekka Variksen tuottaman GPS-seurantaohjelman valjastaminen maajoukkueen harjoituskäyttöön. Tämä systeemi on tuonut huomattavaa lisäarvoa taitoharjoitusten analysointiin, ja uskon vahvasti panostuksen tuottavan hedelmää jo elokuun MM-kilpailuissa. Kaukana ei varmasti ole enää sekään hetki, jolloin seurantajärjestelmän käyttö taitoharjoitustoiminnassa on arkipäivää seuratasollakin.

Yhtä kaikki, yksi pirullisen pitkä talvi alkaa olla jälleen selätetty ja auringon lämpimät säteet ovat pikkuhiljaa sulattamassa viimeisiäkin lumitilkkuja ainakin eteläisen Suomen suunnistusmaastoista. Itsekin ripustin kevään ensimmäiset rastit maanantaina lähes sulaan maastoon odottelemaan kauden ensimmäistä aluevalmennusryhmän taitoharjoitusta. Kartta on valmiiksi ladattuna seurantaohjelmaan, kaikki on siis valmista. Kausi 2011 saa minun puolestani alkaa.

Antti Harju
Antti Harju
Facebooktwitterpinterestlinkedinmail