Tiomilaa ja juhlaa työn merkeissä

Näin Suunnistusliiton 75- vuotisjuhlarastien avauspäivänä on vielä muisteltava menneitä eli viime viikonlopun Tiomilaa, johon tein comebackin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Jos oikein muistan, edellisen kerran kirmasin Tiomila-avausta, tuossa lähes legendaarisessa putkiavauksessa, missä isolla joukolla eksyttiin kunnolla jo ennen ykköstä. Nyt tahti oli paljon rauhallisempi, ainakin allekirjoittaneella, ja varsin mukavasti tuo ykkönen löytyi tällä kertaa. Ihan kaikilla näin ei käynyt, koska tunnistin osuuteni loppuvaiheessa lähiympäristöstäni mm. Hiisirastin Roman Efimovin ja Pellon Ponnen Taneli Pantsarin. Harmin paikka, pari kohtalaista suomalaisjoukkuetta pelasi itsensä säälipleijareihin jo runkosarjan ensimmäisellä kierroksella.

Tiomilaa menin seuraamaan erityisesti tapahtumajärjestelyjen näkökulmasta. Olen vuosien varrella kuullut ja lukenut aika paljon kritiikkiä Tiomila-järjestelyistä, eivätkä nuo moitteet ilmeisesti ole olleet aiheettomia. Kokemani perusteella voin todeta, että Tiomila on hyvällä kehityksen tiellä. Maasto, kartta, radat, kilpailukeskus tuntuivat toimivalta. Ihan Jukola-klassiin ei vielä ylletä, esim. televisioinnin osalta, mutta toivottavasti tulevaisuudessa.

Miksi sitten olen kiinnostunut siitä, miten ruotsalaisilla menee?  On kiistatonta, että Ruotsi on yksi johtavista suunnistusmaista ja moni seuraa, jopa ihannoikin ruotsalaisten esimerkkiä. Jotta suunnistus kasvaisi oikeasti merkittäväksi urheiluksi esimerkiksi televisiossa, on ehdottoman tärkeää, että ruotsalaiset saavat homman toimimaan tulevaisuudessa huomattavasti paremmin. Suomi on tällä hetkellä ainoa maa, jossa suunnistus on jollain tavalla näkyvä urheilulaji, vaikkapa televisiossa.  Norja tulee seuraamaan ensi kesänä, samoin Sveitsi viimeistään 2012 MM-kisojen yhteydessä. Tähän joukkoon tarvitaan vielä ehdottomasti Ruotsi ja muutama muu vahva suunnistusmaa.

Lajia ja tapahtumia voi toki kehittää muullakin tavoin. Eräs hyvä juttu Tiomilassa oli ns. yhteisöjoukkuiden hyväksyminen vihdoinkin kisaan mukaan.  Tapa, joka Jukolassa on ollut käytössä jo 90-luvulta. Vielä kun ruotsalaiset onnistuvat neuvotteluissaan ympäristöviranomaisten kanssa ja saavat Tiomilan siirrettyä viikon pari eteenpäin, jolloin meille kuntosuunnistajille jää pari lisäviikkoa aikaa suunnistaa barmarkilla ja pari yöosuutta valaistuu helpommiksi.

Tiomila-muisteloissani nuo paluumatkat olivat vauhdikkaita ja hauskoja. Tällä kertaa hauskuus oli kaukana, kun perheessämme kiertänyt vatsapöpö otti minustakin lopullisen otteen pari tuntia oman osuuden jälkeen. Jos joskus on tullut illalla juotua hilpeänä kaljaa ja istuttua seurabussissa aamulla kalpeana hiljaa, nyt koko paluumatka sujui jälkimmäisellä tavalla.

Ajatukset menneistä on syytä siirtää tähän päivään viimeistään nyt. Muutaman tunnin kuluttua avaamme virallisesti Suunnistusliiton 75-juhlavuoden, Olé kartalla-rastiseikkailut ja tiedotamme medialle kesän maajoukkuetoiminnasta ja Nordic- O- tourista. Töitä siis meillä kaikilla piisaa seuraavaksi pariksi viikoksi vuorotta. Juhlimme työn merkeissä.

-Mika Kulmala-

Facebooktwitterpinterestlinkedinmail