Suunnistuksen 75-vuotisjuhlaviikko on takana ja Juhlarastit on saatu vietyä läpi vaihtelevissa säissä. Avajaistapahtuman aikaan Helsingissä 7.5. sää yltyi melkoiseksi vesisateeksi ja kylmääkin oli, mutta onneksi avajaisia ennen alle kouluikäiset lapset saivat suunnistaa sisätiloissa Pallomyllyssä. Sisäpallokentälle oli tehty labyrinttirata, jonka sokkeloissa pienokaiset kirmasivat innoissaan. Ja kyllä rataa kiersivät päivän mittaan myös hieman vanhemmat suunnistajatkin. Radan pohja-ajan suunnisti nuorten MM-ryhmään kuuluva HS:n Einari ”Eikka” Heinaro. Sama aika tuli niin sukkasillaan kuin kengät jalassakin.
Juhlaviikon aikana puolessa välissä viikkoa sääkin alkoi sitten suosia niin aikuisia kuntorastilaisia ja kansallisissa kisoissa suunnistaneita kuin myös niitä tuhansia koululaisia, jotka eripuolilla maata osallistuivat rastiseikkailuihin. Itse kävin seuraamassa 2- ja 3-luokkalaisten rastiseikkailua Veikkolassa yhdessä Eikan kanssa.
Noin kaksisataa veikkolalaista koululaista vietti aurinkoisen aamupäivän Veikkolan liikuntapuistossa opettajiensa kanssa. Lynxin ohjaajat olivat laatineet koululaisille viisi erilaista suunnistustehtävää, joita kierrettiin ryhmittäin aikataulun mukaisesti. Oli todella ilo katsella vilkkaita lapsia, jotka painelivat menemään pitkin metsää pistesuunnistuksessa tai sprinttiradalla. Kyllä lapsilla riittää energiaa.
Mielestäni rastiseikkailu on varmasti juuri sellainen tapahtuma, jollaista lähdettiin tavoittelemaan muutama vuosi sitten, kun koulusuunnistusprojektia käynnistettiin. Rastiseikkailussa nuoremmille koululaisille jää varmasti mukava ja iloinen kuva suunnistuksesta, ei siis sellainen kauhukuva, joka on latistanut vähäisimmätkin suunnistushalut monilta koululaisilta joskus aikoinaan. Suunta koulusuunnistuksen kehityksessä on oikea.
Veikkolassa tuli hyvin esiin myös se, että esikuvat ovat todella tärkeitä lapsille. Kun Eikka alkoi jakaa nimikirjoituksiaan, niin hetkessä kaikki 200 lasta olivat hänen ympärillään ja halusivat Eikan nimmarin. Innokkaimmat hakivat nimmarin varmaan neljäkin kertaa, rastipassin lisäksi lenkkareihin, poskeen, lippikseen, T-paitaan, otsaan jne. Eikka osasi ottaa yleisönsä eli lapset esimerkillisellä tavalla ja jakaa nimmereita kiltisti aivan tapahtuman loppuun saakka.
Toivotaan, että näistäkin tuhansista lapsista, jotka juhlaviikon aikana osallistuivat hymysuin rastiseikkailuihin, edes pieni osa sai suunnistuskärpäsen pureman, jotta näemme jatkossakin menestyneitä suomalaisia suunnistajia.