Sekaisin suunnistuksesta

Tuoksuu suunnistuskoululle, sanoi yksi tytöistäni 8-vuotiaana, kun lumet sulivat ja alkoi tuoksua mullalle. Niin – keväällä tuoksuu suunnistukselle. Ja se sekoittaa monen elämän.

Kuka pystyy vastustamaan houkutusta viettää illat ja viikonloput ulkona rasteja vieden tai hakien, lapsia ohjaten tai itse suunnistaen? Kotona ei ehdi kuin piipahtaa ja suunnistus tuntuu välillä sekoittavan myös arjen. Työ- tai koulupäivässä ehtii nippa nappa hoitaa tärkeimmät asiat. Muut elämänasiat jäävät odottamaan rauhallisempia aikoja – jos suunnistuksesta sekoaminen joskus hellittää.

Kevään valoisuus ja kevyemmät vaatteet innostavat suunnistuskoululaiset kirmaamaan täysillä rastilta toiselle. Illan ulkoilun jälkeen ruoka ja uni maittavat. Seuraavaa suunnistuskertaa odotetaan innolla. Ja jos seuraavalla kerralla pääsee vaikka leimausradalle Emit-kortti kädessä, niin vauhti senkun kiihtyy. Alle sadan metrin rata viidellä rastilla menee kevyesti 25 kertaa, kun omaa aikaa pitää aina vain yrittää parantaa!

Ohjaajilla on hymy korvissa. Talvella tehtyjä harjoitussuunnitelmia päästään nyt toteuttamaan. Näitä lapsia ja nuoria varten on vietetty ne lukuisat suunnittelupalaverit ja valvotut iltayöt harjoituksia valmistellen. Nyt se sekoaminen on aivan konkreettista: juuri kun edellinen harjoitus on päättynyt, on jo seuraavan harjoituksen valmistelu täydessä vauhdissa. Harjoituksesta tiedottaminen (lapsille ja nuorille, heidän vanhemmilleen ja myös ohjaajaporukalle), ratojen valmistelu, karttojen piirtäminen ja tulostaminen, rastien vieminen, harjoituksen toteutuksen muu valmistelu, monipuolisten verryttelyjen suunnittelu…. Kisojakin on tulossa – niistä tarvitaan tiedotteet, jotka innostavat ilmoittautumaan…. Tekemistä on rutkasti enemmän kuin tunteja vuorokaudessa.

Onneksi lajissamme on paljon innostuneita toimijoita, jotka toteuttavat harjoitukset, leirit ja kilpailut. Heidän panoksensa (lue: sekoaminen suunnistuksesta) mahdollistaa ne kaikki mahtavat rastivälit, joista lapset ja nuoret saavat nauttia, elämykselliset luontokokemukset ja uusiin ulottuvuuksiin nousevat fyysisen rasituksen fiilikset.

Voin lämpimästi suositella – kannattaa olla sekaisin suunnistuksesta. Suunnistaminen, ohjaaminen, seuratyö ja kaikki se sosiaalinen yhteinen tekeminen, mitä suunnistukseen liittyy tuo meidän jokaisen suunnistuksen parissa toimivan elämään huikean paljon hyvää. Tästä lajista saamme fyysistä hyvinvointia, iloa elämään ja unohtumattomia sosiaalisia kontakteja. Jokainen omalla tavallamme. Parhaimmillaan pääsemme iloitsemaan myös toinen toisemme ilosta ja onnistumisista.

Iloisena ja jälleen kerran uteliaana odottamassa kevättä ja sekoamisen tunnetta,

Katri Lilja
Katri Lilja
Facebooktwitterpinterestlinkedinmail