Suunnistajien, hiihtosuunnistajien ja pyöräsuunnistajien tuloskunto on viime vuosien arvokisamenestyksen perusteella ollut hyvä, ellei kiitettävä. Suunnistuksen aikuismaajoukkueelle asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin ei ole kuitenkaan päästy.
Huippu-urheilu on toki muutakin kuin menestyksen- ja voitontavoittelua. Viime kädessä koko huippu-urheilun idea ja uskottavuus kuitenkin kulminoituu kysymykseen, kuka on nopein, voimakkain, taitavin, kestävin. Aikuisten mitalittomuus MM-Italiassa 2014 oli meille ehkäpä ansaittukin herätys todellisuuteen. Meillä on erinomaiset olosuhteet, osaamista, erinomainen imago, vahvoja viestiseuroja, muihin lajeihinkin verraten kilpailukykyinen valmennusjärjestelmä ja niin edelleen. Jotain olemme kuitenkin tehneet kilpailijoitamme tehottomammin ja se on fakta.
Onko fokus ollut huippu-urheilun ja siinä menestymisen näkökulmasta oikeissa asioissa? Ymmärtävätkö ja sisäistävätkö urheilijamme ja valmentajamme kansainvälisen suunnistuksen vaatimustasot kokonaisvaltaisesti? Jos osaamista ja tietoa löytyy, onko se kaikkien saatavilla? Soutavatko liitto maajoukkueineen ja akatemioineen sekä seurat samaan suuntaan; onko yhteisenä tavoitteenamme urheilijoiden tai valmentajien kehittyminen polun eri vaiheissa?
Käynnistimme tammikuussa puolivuotisen prosessin valmennuksen ja valmennusjärjestelmän kehittämiseksi. Viisasten kiveä oli etsimässä talven ja kevään aikana kolmisenkymmentä lajivalmennuksen asiantuntijaa. Vaikka fokus oli ensisijaisesti suunnistuksessa, pätee prosessin lopputulema muihinkin lajeihimme.
Tavoittelemmeko menestystä vai osaamista?
Valmennusjärjestelmän ensisijaisena tavoitteena tulee olla urheilijoiden kehittäminen. Menestys on luonnollinen seuraus siitä, että meillä on fiksuja urheilijoita ja osaavia valmentajia. Jotta tavoite on mahdollinen, urheilijoiden, valmentajien ja tukihenkilöiden on ymmärrettävä ja sisäistettävä lajin vaatimustasot urheilijan polun eri vaiheissa. Urheilijoiden ja valmentajien intohimo, omistautuminen ja tavoitteisiin sitoutuminen ovat avainasemassa. Järjestelmä voi toimillaan edesauttaa niin urheilijoiden kuin valmentajien kehittymistä. Työkalupakkiin valikoituivat valmennus, koulutus, viestintä ja eritoten seuravalmennuksen tehostaminen.
Ymmärryksen lisääminen ja osaamisen vahvistaminen
Kokonaisvaltaisen suunnistusvalmennuksen filosofia ja siihen liittyvä ympyrä on monelle urheilijalle ja valmentajalle tuttu aiemmassa muodossaan. Onko päivitetyn version aurinkoinen ”hymiö” innostavampi kuin aiempi sinivihreä malli? Otammeko tuottavuusloikan, jos luomme positiivisempia mielikuvia?
Mitä tarkoittaa lajinomainen harjoittelu 365? Pitääkö jokaisen huipulle tavoittelevan suunnistajan harjoitella taitoa konkreettisesti joka päivä vai riittääkö se, että kehittää suunnistusajatteluaan muutoin päivittäin? Miten urheilija tulkitsee runkonopeuden, kun valmentaja perustelee juoksuvauhtiin liittyviä vaatimuksia?
Samansisältöisiä, kokonaisvaltaisia malleja löytyy lukuisia. Viestin perille saaminen halutussa muodossaan lienee viime kädessä kiinni vuoropuhelun määrästä ja laadusta. Jos sveitsiläisten menestys perustuu kirjainyhdistelmän O–L–M–U (= Suunnistus–Juoksu–Psyyke–Ympäristö) sisäistämiseen ja vaatimustasoihin sitoutumiseen, on valmennuksen ydin pelkistetty hyvin yksinkertaiseksi.
Viime kädessähän harjoittelu on yksinkertaista – huipullakin. Kokonaisvaltaisen valmennusfilosofiamme ytimen kirkastaminen voi omalta osaltaan auttaa urheilijoita/valmentajia ymmärtämään paremmin lajivalmennuksen ja lajin vaatimustasojen oleellisen.
Kyse on myös asenteesta ja halusta ymmärtää oikein. Yksilöiden, niin urheilijoiden kuin valmentajien, näkemykset valmennuksesta saattavat poiketa piirun suuntaan tai toiseen, mutta tietyt lainalaisuudet pätevät jokaisen lajin valmennuksessa. Maailmanmestaruuksiin voidaan päästä hieman erilaisin menetelmin ja voittajien vahvuudet voivat olla erilaisia.
Kaikkien mestareiden taustalta löytyy kuitenkin yhdistäviä tekijöitä, mm. intohimo ja omistautuminen itsensä kehittämiseen; runsas, monipuolinen ja tuottava harjoittelu (ei pelkästään fyysinen); kuormituksen ja palautumisen välinen tasapaino; oman elämän hallinta; yksilöllistä kehittymistä tukeva toimintaympäristö ja olosuhteet.
Liittojohtoiseen valmennukseen uudistuksia
Järjestelmätasolla maailmalta löytyy erilaisia menestyskonsepteja, mutta pääsääntöisesti voimien keskittäminen on osoittanut toimivuutensa. Niin Tanska, Sveitsi kuin Ranska ovat keskittäneet huippujensa valmennuksen 1–3 valmennus-/harjoituskeskukseen, minkä lisäksi kaksi viimeksi mainittua tunnustavat pohjoismaisten seurojen roolin urheilijoidensa kehittymisessä. Norjassa valmennuskeskusten virkaa hoitaa käytännössä 3–4 huippuseuraa.
Ruotsi on selkeä poikkeus edellisiin: seuravalmennuksella on vahvat perinteet ja urheilulukiojärjestelmä on valovuoden edellä kilpailijamaita. Noin 15 sikäläisessä urheilu-/suunnistuslukioissa ja ”urheiluakatemiassa” on kaikkiaan 25–30 päätoimista suunnistusvalmentajaa.
Oma valintamme on keskittää huippusuunnistusvalmennus jatkossakin kolmeen urheiluakatemiaan: Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun. Valmennusryhmien alle 25-vuotiaista urheilijoista valtaosa valmentautuu näissä keskuksissa, mutta menestyviä poikkeuksiakin on.
Toistaiseksi emme voi vaatia urheilijoita valitsemaan opiskelupaikkakuntaansa urheilupää edellä, mutta se on vahva suositus. Parhaat urheilijat, parhaissa olosuhteissa, parhaassa valmennuksessa – uskomme ryhmäharjoittelun ja rikastavan yhteisön voimaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että uudistukset järjestelmässä, riman korottaminen ja vahvempi sitouttaminen eivät itsessään takaa sitä, että urheilijat kehittyvät. Viime kädessä kyse on aina urheilijoiden omasta motivaatiosta ja omistautumisesta tekemiseensä.
Maajoukkuetoiminnassa tikun nokkaan on nostettu mm. sitoutuminen, ryhmäharjoittelu, lajinomainen harjoittelu, juoksuvauhdin kehittäminen ja kokonaisvaltainen kehittymisen seuranta.
Vaatimustasojen suhteen rimaa korotetaan unohtamatta sitä, että urheilija on jatkossakin keskiössä ja yksilön kehittyminen tavoitteena. Meidän on jatkossa kyettävä viime vuosia paremmin tukemaan parhaiden nuortemme nousemista aikuisten kansainväliseen kärkeen. Nyt nuorten sarjoissa laajalla rintamalla menestyneen sukupolven helmet voivat parhaimmillaan olla ilonamme vielä 2030-luvullakin.
Perinteinen aluevalmennus nykymuodossaan lakkaa vuodenvaihteessa. Aluevalmennusryhmiä ei liittojohtoisesti enää tänä syksynä valita, mutta alueet voivat halutessaan valita omia ryhmiään määrittelemillään kriteereillä. Aluevalmennusleiritys sen sijaan jatkuu edelleen liiton koordinoimana, pääsääntöisesti nuorten sarjalaisille (14–20-v.) kohdennettuna Suunta Huipulle -leirityksenä. Osa leireistä tulee olemaan avoimia, osalle leireistä suoritetaan karsintaa joko paremmuus- tai ilmoittautumisjärjestyksessä. Valintakriteerit ilmoitetaan kunkin leirin osalta erikseen.
Laadukasta seuravalmennusta ja vahvempaa osaamista
Seurojen valmennustoiminnan vahvistamisen ja seurojen välisen yhteistyön tehostamisen näemme kestävän kehityksen edellytyksenä. Menestyvää suomalaista huippusuunnistusta ei ole ilman toimivaa seuravalmennusta ja osaavia valmentajia. Olen vakuuttunut siitä, että valmentajien osaaminen seuroissa vahvistuu ja kehittyy seurojen välisen yhteistyön myötä. Kun antaa omastaan, saa myös takaisin.
Valmennusosaajien kohtaamispaikkoja on ollut viime vuosina liian vähän. Perinteisen valmennusseminaarin ja koulutusten lisäksi lisätään alueellisia valmennusiltoja ja kohtaamismahdollisuuksia. Nuorten olympiavalmentajat eivät jatkossa koordinoi alueellista valmennustoimintaa, mutta keskusteluyhteys ei katoa. Päinvastoin, seuravalmentajia kannustetaan mukaan akatemioiden ja urheilulukioiden valmennukseen.
Yhtä lailla henkilökohtaisten valmentajien ja urheilijoiden tukihenkilöiden osallistuminen niin aikuisten kuin nuorten maajoukkueleiritykseen on suotavaa. Nuorten maajoukkueleirityksessä tästä toimintamallista on jo erittäin hyviä kokemuksia. Turussa, Tampereella ja Helsingissä järjestetään lokakuussa valmennusilta, jossa alueellisen valmennuksen mahdollisia toimintamalleja kartoitetaan yhdessä akatemian, alueen ja seurojen kesken.
Tässäkin tapauksessa muutos on mahdollisuus ja yhdessä toimien voimme rakentaa kullekin alueelle toimivia valmennusyksikköjä ja -kokonaisuuksia liittojohtoisen akatemiavalmennuksen rinnalle. Sama pätee muuhunkin Suomeen, sillä seuratason valmennus ja yksittäiset urheilija-valmentajaparit ovat yhtä oleellisia koko maassa, kun kyse on urheilijoiden kehittymisestä ja osaamisen vahvistamisesta!
Oma roolinsa vision toteutumisessa on edelleen perinteisellä valmentajakoulutuksella. Nuorten seuravalmennus suunnistusseurassa (taso 1) uudistui jo reilu vuosi sitten siten, että koulutukset tuodaan tilauksesta seuroihin, valmentajien ja urheilijoiden omaan toimintaympäristöön. Tason 2 valmentajakoulutus kytkettäneen osaksi 3-vuotista seuravalmennuksen kehittämisprosessia, jossa seuran nuorten urheilijoiden leiritys on oleellinen osa koulutusta. Suunnitelmissa on, että kurssi käynnistyy Kisakalliossa ensi vuoden alkupuoliskolla. Vuokatin Urheiluopisto on jo käynnistämässä omaa vastaavaa ”suunnistuskonsultointiaan” 80-luvulla toteutetun ja toimivaksi todetun konseptin mukaisesti. Tason 3 Suunnistusvalmentajatutkinto jatkuu nykyisessä muodossaan ja uusi kurssi käynnistyy runsaan vuoden kuluttua.
Viestintää 365
Kevään linjaukset ovat paraikaa siirtymässä lihaksi, osaksi strategiaa ja ensi kauden toimintasuunnitelmaa. Kun urheilijoiden odotetaan sitoutuvan lajinomaiseen harjoitteluun 365, on valmennusjohdon yhtä lailla oltava valmis sitoutumaan linjakkaaseen viestintään 365.
Valmennuksesta viestimisen ei kuitenkaan pidä olla pelkästään liiton vastuulla. Sosiaalinen media useine kanavineen omalta osaltaan madaltaa kynnystä nostaa ajankohtaisia – valmennuksellisiakin – asioita framille. Suunnistaja-lehti, Kartan kääntöpuoli ym. ovat jatkossakin oleellinen osa valmennusviestintää, mutta #huippusuunnistus-twiitti tai Facebook-postaus tavoittaa nopeammin ja kepeämmin.
Valmennukselliseen viestintään liittyy oleellisena osana yhteinen kieli, jota kaikki ymmärtävät iästä, sukupuolesta ja roolista riippumatta. Kesän korvalla suunnistuksen lajianalyysi pilkottiin teemoittain palasiksi ja se löytyy nyt osoitteesta: suunnistusliitto.fi/huippu/huippusuunnistuksen-lajianalyysi/.
Valmennusjohto päivittää lajianalyysiä tarpeen mukaan käytettävissä olevan ajan puitteissa, ja mm. teemoihin liittyvää lisämateriaalia on tulossa sivuille lähikuukausien aikana. Toisaalta, suomalaisen suunnistusvalmennuksen ja lajianalyysin kehittäminen voi olla myös yhteinen projektimme. Jos jaksoit tänne asti, haastan Sinut päivitysprosessiin mukaan. Ota yhteyttä, kanava on vapaa!
Petteri Kähäri
Valmennuspäällikkö