Valmennusmietteitä

Suunnistajan syksy on testijuoksujen aikaa. Suunnistusliiton valmennusryhmiin valinnan kriteereinä ovat kilpailumenestys ja AV-ratatestin, 3000 metrin tai 5000 metrin, suorittaminen. Lisäksi maastossa tehtävällä AV-maastotestillä suunnistaja voi antaa lisänäyttöjä fyysisestä potentiaalistaan.
Näyttöjen antamista tärkeämpää on urheilijan henkilökohtaisen kehittymisen seuranta. Siinä rata- ja maastotestit toimivat erinomaisina fyysisen kunnon mittareina. Vuosi vuodelta testituloksien pitäisi parantua, ellei suurempi ongelmia ole ollut.

Kun kehitystä tapahtuu, urheilija ja valmentaja saavat varmistuksen sille, että fyysisen puolen harjoittelu on ollut onnistunutta. Toisaalta mikäli vuotuista kehitystä ei tapahdu, on mennyttä harjoitusvuotta analysoitava kriittisesti. On huomattava, että kilpailutulokset voivat parantua, vaikka fyysisesti urheilija ei kehittyisikään. Siksi pelkät kilpailut eivät riitä testeiksi. AV-testijuoksut tilastoituvat nettisivuille ja kehittymisen seuranta on siellä tehty helpoksi.

On ollut ilo huomata, miten nuoret suunnistajamme ovat sisäistäneet fyysiset testit ja juoksukilpailut osana harjoittelun kokonaisuutta. Testeistä tai esimerkiksi SM-maastojuoksuista ei tehdä liian isoa numeroa, vaikkakin ne tehdään tosissaan. Ne eivät enää vaadi erikoista valmistautumista, kun kokonaisharjoittelussa on aiempaa paremmin huomioitu juoksuvauhdin kehittäminen.

SM-maastojuoksut ovat vakiinnuttanut paikkansa suunnistavien nuorten kilpailukalenterissa siinä, missä tärkeät suunnistuskilpailutkin. Yksi viime vuosien onnistuneimpia valmennusjärjestelmässämme muutoksia onkin järjestelmällisten AV-testien mukaantulo vuonna 2010. Uskon, että näillä testeillä ja juoksukilpailuilla on ollut iso merkitys siinä, että olemme nousseet taas yhdeksi kovakuntoisimmaksi juniorimaajoukkueeksi maailmassa.

Riittämätön juoksuvauhti on ollut pitkään suomalaisen suunnistuksen menestyksen kompastuskivi. Onneksi tilanne alkaa siis korjaantua. Juoksuvauhdin kehittämisen myötä moni muu asia on viime vuosina jäänyt valmennuksessamme taka-alalle. Erityisesti taitoharjoittelun merkitystä on aliarvioitu. Yleinen ajatusmaailmamme on ollut kutakuinkin seuraava: ”osaan suunnistaa, ei minun siis tarvitse harjoitella. Kunhan menen kilpailuun ja teen sen”. Tällä mentaliteetilla taitotoistot ovat jääneet yleisesti aivan liian alhaiselle tasolle. Sen seurauksena suorituksen taidollinen automaatio ja rutiinit eivät ole sillä tasolla mitä huippusuunnistuksessa vaaditaan. Tämä taas heijastuu suunnistussuorituksissa virheinä, etenkin arvokilpailuissa, joissa vieras maastotyyppi ja jännitys haastavat keskittymistä. Juuri silloin korkeasta automaation tasosta ja rutiineista olisi eniten hyötyä. Rutiinien ja korkean automaation avulla flow-tilakin mahdollistuu.

Fyysinen kehittyminen on jatkossakin tärkeää ja siihen kannattaa satsata. On kuitenkin muistettava suunnistuksen kokonaisvaltaisuus. Siinä taitoharjoittelulla on valtava merkitys. Haastankin kaikki suomalaiset huipulle pyrkivät suunnistajat taitotalkoisiin. Miten sinä voisit kehittää taitoharjoitteluasi: Lisäämällä taitoharjoituksia, lisäämällä ryhmäharjoituksia, tekemällä taidon osa-alueharjoitteita, parantamalla kilpailuiden ja harjoitusten analysointia, pelaamalla suunnistussimulaattoria vai esimerkiksi mielikuvaharjoituksia lisäämällä? Tärkeintä on, että kehität taidollisia rutiinejasi ja automaatiota eri tilanteissa yhä korkeammalle tasolle. Silloin olet varmasti lähempänä onnistumista myös tosipaikan tullen arvokilpailussa.

markus_lindeqvist
Markus Lindeqvist