Muovikartat

Muovikarttojen käyttö

Muutamissa kilpailuissa on vuosien varrella käytetty muovimateriaaleja suunnistuskarttojen painamisessa. 2000-luvun alussa kokeiltiin useita eri materiaaleja ja niistä vain harvat olivat riittävän laadukkaita. Tulostekarttojen laajentunut käyttö on vähentänyt uusia kokeiluja.

Muovimateriaalien käyttö Suomessa ja maailmalla on perustunut järjestäjäseurojen omiin päätöksiin. IOF, kansalliset liitot ja karttapainot eivät ole siihen millään tavalla kehottaneet. SSL:n karttaryhmä ei ole antanut muovikartan käytöstä suosituksia eikä tehnyt asian suhteen päätöksiä. Aikaisempien vuosien kokemukset ovat tarkkaan tiedossa. Seuroilta ja kilpasuunnistajilta on saatu runsaasti palautetta.

Suomessa on tiedetty koko ajan tarpeeksi

Varsinkin täällä nettimaailmassa on aika ajoin liikkunut huhuja sitä, että ulkomailla on käytössä parempia materiaaleja kuin Suomessa. Tämä ei pidä paikkaansa.

Sveitsin rastiviikolla on ollut käytössä ainakin Premium 100 g. Paikallinen offsetpainaja Peter Luscher on raportoinut materiaalista Suomeen karttaryhmän pyynnöstä. Luscherin mukaan Premium ei kestä kosteassa eikä se kestä kovaa rasitusta niin, että painovärit säilyisivät 100-prosenttisesti. Ongelma on myös materiaalin minimitilausmäärä, joka on kaksi tonnia.

Luscherilla on kokemuksia myös Pretex 120 g -materiaalista. Sen pinta ei ole yhtä kaunis kuin Premiumin. Pretexille painettaessa on ongelmia mitanpitävyyden ja sitä myöten värien kohdistuksen kanssa.

Lisäksi on kokeiltu Lahnstein-nimistä materiaalia, mutta sekään ei toimi täydellisesti suunnistuksen vaativissa olosuhteissa. Tyvek-kartoilla suunnistettiin pari Jukolaa 70-80-lukujen taitteessa. Tyvek ei ole pinnaltaan kovinkaan kaunista ja muutenkaan se ei painomateriaalina ole riittävän hyvää.
Näiden materiaalien kokeilujen aikana Suomeen rantautuivat Polyart ja Robuskin.

Polyart hylätty

Polyart-materiaalille painettuja karttoja on käytetty erilaisissa olosuhteissa. Vuonna 1999 veteraanien MM-kilpailuissa ei havaittu minkäänlaisia ongelmia. Sää siellä oli hyvä. Kylmissä ja kosteissa olosuhteissa (esim. IsoTonic 1999 Kemiössä ja Ankkurirastit 2001) Polyartista hiertyvät karttamerkit pois.

Turun Offsetpaino Oy teki tuolloin testityötä paljon. Ankkurirastien huonojen kokemusten jälkeen Offsetpaino painoi Tampereen Ponsa Gamesin kartan hapettavilla painoväreillä, joiden oletettiin kiinnittyvän Polyartiiin paremmin ja kestävän käyttöä paremmin. Kokeilu ei onnistunut.

Polyart 110 g painettuna normaaleilla karttaväreillä kestää kesäkelillä lenkkeilyn kartan kanssa, mutta kilpailutilanteessa hiertymiä tulee ja etenkin taitekohtiin. Sama materiaali painettuna hapettavilla väreillä ei kestä edes ulkoiluttamista. 90-grammainen Polyart kestää paremmin, mutta ei täysin. Ratojen painaminen Polyart-kartalle on hankalaa, koska materiaali venyy kulkiessaan painokoneen läpi. Ongelma korostuu, jos ratapainatus tehdään vasta toisena painoajona.

Voidaan sanoa, että Polyartille ei nykyisen tietämyksen perusteella ole mitään syytä painaa enää yhtään suunnistuskarttaa. Riskin ottaminen kilpailupäivän hyvän sään suhteen ei ole mitenkään järkevää.

Robuskin

Jäljelle jää siis Robuskin. Se on osoittautunut karttaryhmän kulutustesteissä huomattavasti paremmaksi kuin Polyart. Tähän mennessä on käytetty eniten 115-grammaista Robuskin on kestänyt ainakin kerran Fin5-suunnistusviikolla melkoisen rajuissa sääolosuhteissa.

On olemassa myös 106-grammainen Robuskin. Siinä varsinaisen muovin suhteellinen osuus on suurempi kuin 115-grammaisessa. Siitä ei ole kokemuksia.

Robuskin ei suinkaan ole vielä osoittautunut täydelliseksi karttamateriaaliksi, mutta ainoaksi kyllä. Robuskin maksaa kaksi kertaa enemmän kuin Polyart. Robuskinin käyttö suurissa tapahtumissa, kuten esim. Fin5-suunnistusviikolla, on silti ainakin harkinnan arvoista, koska tällöin vältytään suurelta paperikarttojen pussitustyöltä. Pienemmissä kilpailuissa Robuskinista maksaminen on vähintäänkin kyseenalaista.

Arvokilpailuja ei muovikartalla

Kuten edellä mainittiin, SSL ei ole tehnyt mitään päätöksiä muovikarttojen suhteen. Kuitenkin, koska muovimateriaaleihin sisältyy riskejä, ei niitä ole syytä käyttää ainakaan tämän vuoden SM-kilpailuissa. Kilpailijoiden henkilökohtaiset panostukset sekä järjestäjäseurojen mittava talkootyö ei saa mitätöityä siihen, että kilpailun kartassa eivät karttamerkit pysyneet maaliin saakka.

Kilpailukutsuun maininnat muovi- ja tulostekartasta

Tavallisen kansallisen kilpailun kutsussa on oltava maininta muovikartan käytöstä, jos sellainen kilpailussa on käytössä. Tällöin epäilijöillä on mahdollisuus varautua oman karttasuojuksen käyttöön. Mainittakoon tässäkin yhteydessä, että myös tulostekartan käytöstä on mainittava kilpailukutsussa ja eriteltävä sarjat, joissa tulostekarttaa käytetään. Tällöin tuotteen ostaja eli kilpailuun ilmoittautuva suunnistaja saa tietoonsa, mitä on ostamassa. Luvan tulostekartan käyttöön antaa kilpailun valvoja.

Pussituksesta

Muovikartan käyttöä on perusteltu pussitustalkoiden poistumisella. Vaikka pussituksen työmäärä Jukolassa ja FIN5:llä on valtava, onko se muissa kilpailuissa sittenkään niin suuri, että sen välttämisestä kannattaa maksaa?

Tässä keskustelussa on huomattava tärkeä seikka. Hyvin organisoiduissa karttojen pussitustalkoissa tulee jokainen kartta tarkistettua ainakin yleispiirteisesti. Tällöin vähenee se mahdollisuus, että kilpailija saa kartan, jossa ratapainatuksessa tai kartan väreissä on siirtymiä. Muovikartatkin on samalla tavalla syytä käydä läpi.

Lisätietoja

IOF:n karttakomission laatima yhteenveto muovimateriaaleista (pdf) .

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedinmail