| Kirjaudu : | : Haku | 
 |
Sporttikamera metsässä
22.09.2011
Edellinen kirjoitukseni tällä palstalla käsitteli suunnistajien satelliittipaikannuksen tekniikoita. Kirjoituksessa käsitellyt GPS-laitteet eivät ole ainoa tekninen laitetyyppi, joita suunnistaja saattaa käyttää omassa suorituksen analysoinnissa tai suoritustietojen tallennuksessa. Sykemittareita on käytetty jo kymmeniä vuosia ja niiden tarjoamat mahdollisuudet ovat monille tuttuja. Uusin laitetyyppi suunnistajan mukana metsän menoissa on suorituksen tallentava videokamera.
Innokkaimmat teknisistä laitteista kiinnostuneet suunnistajat ovat kantaneet kameraa mukanaan jo jonkin aikaa mutta viime aikoina digitaalikameroiden pienentyminen on lisännyt kiinnostusta aiheen parissa. Suoritusta tallentavaa kameraa kutsutaan esimerkiksi nimillä kypärä-, pää-, otsa-, sportti- tai action-kamera. Nimensä mukaisesti kamera kiinnitetään usein päähän otsalampun tapaan mutta pieni kamera mahdollistaa myös muut kiinnitystavat. Päähän kiinnitetty kamera tarjoaa tässä tilanteessa vakaimman kuvan, sillä juoksijan keho pyrkii pitämään pään katseen mukana mahdollisimman vakaana.
Vauhti on haaste
Suunnistussuoritukseen kuuluu olennaisena osana ympäröivän maaston tehokas havainnointi ja se vaatii suunnistajalta monesti aktiivista pään pyörittelyä. Tämä pyörittely tekee videokuvasta entistä heiluvampaa mutta tämä on toisaalta urheilijalle ja valmentajalle hyödyllistä informaatiota suoritusanalyysissä.Juoksevan suunnistajan tallentaman videokuvan suurin laadullinen haaste syntyy vauhdikkaasta ja epävakaasta menosta. Kun kamera ottaa yksittäistä videokuvan ruutua, niin ruudun ottamisen aikana kamera ehtii liikkua ja kuvaan syntyy epäterävyyttä. Suunnistajan liikkeen lisäksi kameraan saattaa kohdistua ylimääräistä liikettä mikäli kameran kiinnitystapa on huono. Kameraan kohdistuva liike ja tärinä aiheuttaa liike-epäterävyyden lisäksi myös muita epäedullisia ilmiöitä.
Pienissä sporttikameroissa käytetyt CMOS-kuvakennot ovat virrankulutukseltaan pihejä mutta liikkeessä niiden kuvaan tulee helposti hyytelöitymistä ja aaltoilua. Aaltoilu syntyy kun yksittäisen kuvaruudun tietoa ei pystytä lukemaan samalla hetkellä koko kuvailmaisimen alueelta (rolling shutter, jello). Yleensä ikävä aaltoiluefekti on kuitenkin sitä pienempi mitä kalliimpi kamera on käytössä. Kuvaa vakauttamaan voisi käyttää myös erilaisia lisäpainoista ja nivelmekanismeista koostuvia vakaajalaitteita mutta yleensä ne eivät ole kovin käytännöllisiä metsäjuoksussa.
Hyötysovelluksia
Reittihärvelin ja Suunnistussimulaattorin kehittäjät ovat luoneet yhdessä sovelluksen, joka niputtaa automaattisesti samaan videokuvaan suunnistussuorituksesta tallennetun videokuvan, GPS-datan sekä kartan. Lopputuotoksen avulla suorituksen analysointi pääsee uudelle tasolle ja valmennukseen se voi tarjota paljon uusia näkökulmia. Tällä hetkellä suoritusvideon koostaminen vaatii reilusti jälkikäsittelyä mutta tulevaisuudessa tämäkin voi tapahtua yhdellä tiedot synkronoivalla klikkauksella, sillä tähän vaadittava joustava videokoodekkiteknologia on jo olemassa.
Kuvaa langattomasti
Mikäli sporttikameran kuvaa pystytään siirtämään laadukkaasti langattomalla tekniikalla nykyisen GPS-seurannan tapaan, niin saatamme nähdä näille laitteille sovellutuksia myös mediapuolella. Mediakäytössä liikkuvat kamerayksiköt tuovat mukanaan myös muita ratkottavia asioita teknisten haasteiden lisäksi. Sääntönäkökulmat pitää ottaa huomioon sekä esimerkiksi se, miten urheilijoiden tasapuolisuus toteutuu jos liikkuva kamerayksikkö seuraa jotain urheilijaa maastossa mutta toista ei.
Tällä hetkellä 3G-mobiiliverkon välityksellä saadaan välitettyä nettituotantoihin kelvollista kuvaa, kun mukana on kameran lisäksi repullinen muuta laitteistoa. Isolla budjetilla tuon repun pystyy tiivistämään jo nykylaitteilla noin kahden litran juomapussin kokoiseksi. Mikäli maaston kattaisi 4G-verkko, niin kuvanlaatu olisi moneen käyttötarkoitukseen riittävä. Onneksi laitteet ja tietoverkot kehittyvät niin huimaa vauhtia, että saatamme nähdä riittävän laadukasta liikkuvaa livekuvaa maastosta jo muutaman vuoden kuluessa. Tosin 4G-verkkojen rakentaminen keskittynee ensimmäisessä vaiheessa muualle kuin suunnistusmetsiin. Vai ottaisivatko mobiilioperaattorit nämä suunnistajien toiveet huomioon?!
Timo Mikkola
