: Haku
UK SWE FIN Intranetit

Ens kauel

21.09.2010

Marraskuu, joulukuu, tammikuu, helmikuu, maaliskuu. Aamulenkki. Pitkälenkki. Salitreeni. Mäkivedot. Kuupperi. Juoksutekniikka. Karttalenkki. Lamppulenkki. Testijuoksu. Leirikisa. Ratatesti. Vesijuoksu. Pyöräily. Hiihto. Loikkatreeni. Työpäivät, lastenhoidot, sukujuhlat, arki kaiken kaikkiaan pyörii harjoitusten ympärillä. Ja ehdoilla. Kisakauden alkaessa kunto on juuri niin hyvä, kuin miksi se on treenaamalla saatu.


Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu. Karsintakisat. Katsastuskisat. Suurviestit. Sm-kisat. Rastiviikot. Kesäkauden kilpailuruljanssi pyörii täysillä kotimaassa ja ulkomailla. Siinä välissä paahdetaan treeniä sen, minkä kisareissuilta ehtii.


Elokuu, syyskuu, lokakuu. Kun puissa alkaa lehdet kellastua, pitäisi kunnon vielä olla korkealla. Loput Sm-kisat puskevat niskaan sata lasissa, ja lokakuun seuraviesteissäkin olisi kiva pärjätä. Vähän ehkä jo väsyttää, mutta kilpailuvietti on ja pysyy. Ja kun talvella on hankittu se riittävä peruskunto, niin aina sillä yksi puolivuotiskausi kiskotaan, jossei muuten niin edes kiukulla. Ja sitä miettii, että kohta voi levätä, kausi alkaa olla paketissa.


Mutta mitä sitten, kun se kausi vihdoin on paketissa? Minä ainakin aloitan massakauden. Jätskiä. Karkkia. Leivonnaisia. Suklaata. Herkkuja. Kaikkea, mistä on kauden aikana kieltäytynyt, jotta treenitulokset ja kisasuoritukset olisivat mahdollisimman hyviä. Äh, ainakin niistä siis on yritetty kieltäytyä. Tai no, ketähän minä tässä huijaan. Niistä ei todellakaan ole kieltäydytty, vaikka olisi kyllä ollut syytä. Mutta nyt niitä voi nautiskella hyvällä omalla tunnolla. Sängyllä selällään maaten, telkkaria katsellen, märällä kadulla käsi kädessä tallustellessa ja pudonneita vaahteranlehtiä potkiskellessa. Sohvalla viltin alla, kynttilän valossa.


Iik, ei taida onnistua. Pakko päästä seinäkiipeilemään ja rullaluistelemaan. Ylipitkille höpötyslenkeille ystävien kanssa. Kiskomaan vetoja sisälle halliin, kun ulkona on pimeää ja märkää. Mutta jospa tämäkin yliaktiivinen elohiiri ihan hetken ottaisi iisisti. Loisi sellaisen tasapainoisen kokonaisuuden, jossa olisi sopivasti kaikkea. Kokeilisi relata, nautiskella ja sallia itselleen noita herkutteluhetkiä ja vastavuoroisesti hilaisi one-packinsä ulkoilemaan, ettei sitä massakautta ihan kirjaimellisesti tulisi otettua.


Marraskuu, joulukuu, tammikuu. Apua, sama show uudestaan. Vieläköhän sitä löytäisi jonkin motivaation? Perinteisesti ens kauella kuitenkin aina tullaan. Uhoissa ja lupauksissa ainakin. Ja niiden lupausten antamisen aika alkaa koittaa. Mannamatka lähestyy ja omat uhot voisi vaikka jo etukäteen valmistella. Taidankin uhota kilpaa veljien kanssa treenimääristä ja ystävien kanssa herkkulakkoilusta sekä ostaa kokoa liian pienet farkut kevään motivaattoriksi.


Ens kauel, ens kauel, ens kauel. Pitää kuitenkin muistaa, että treenimääristä voi joskus lipsua, lakkorikkuruuskaan ei kaada maailmaa ja ne farkut voi antaa siskolle, jonka peppu ei valitettavasti koskaan taida saada omani kaltaisia mittasuhteita. Todennäköisesti juuri ihailtavasta lipsumattomuudesta ja lakkojen noudattamisesta johtuen. Ehkä minustakin on siihen vielä, vaikkapa jo ens kauel.


Ihanaa loppusyksyä!


- Anna K.